Bloggaajanblokki uhkaa taas laskeutua näppäimistöni ylle, joten pusken ulos koonnin viime viikon hikoiluistani. Yritän olla kasaamatta tuhannesti paineita siitä, etten ole tehnyt vieläkään toukokuun koontia tai tämän kuukauden Top 10 -postausta vaan priorisoin nyt sen, että saan pidettyä melko säännöllistä postaustahtia yllä. Iskeekö kenellekään muulle blogin kanssa tällainen jumitus, vaikka suurimman osan aikaa postausten kirjoittelu tuntuu oikein mukavalta ja juuri ajatusten jakaminen on se, mitä haluaa tehdä?
Maanantai tasan viikko sitten lähti liikkeelle sillä, että vaaka näytti vähäsen isompaa numeroa, kuin mitä sen olisi painonpudotusprojektini puitteissa pitänyt. Tällaisista asioista masentuminen kuitenkin hidastaa projektin etenemistä turhaan entisestään, joten paras mitä voi tehdä, on lähteä uuteen nousuun ja suunnitella seuraava aktiivinen viikko. Maanantai oli kuitenkin vielä vapaapäivä varsinaisesta treenaamisesta, kävin ainoastaan iltakävelyllä Pyynikinharjun ympäri. Kotioveltani mitattuna lenkkiä kertyi melkein tasan kuusi kilometriä. Täytän palautumispäiviä rauhallisilla kävelylenkeillä aina kun voin, koska onnekseni tästä läheltä löytyy useampiakin erimittaisia reittejä, jotka kulkevat ihanasti järvien rannoilla.
Tiistaina otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin, että nyt akka otat säännöllisen lihaskuntoharjoittelunkin ohjelmaasi edes kerran viikossa, vaikka siitä ei saa läheskään niin hyviä kiksejä kuin juoksusta. Puolen tunnin mittaisesta, liikepatterimallisesta ryhmäliikuntatunnista oli hyvä lähteä liikkeelle ja sain kyllä tuntea nahoissani sen, että olin laiminlyönyt lihaskunnon aika perusteellisesti viime kuukausina. Tuolla puolituntisella tehtiin kuitenkin yllättävän paljon itselleni entuudestaan tuntemattomia liikkeitä, mikä piti mielenkiintoa yllä, ja puoli tuntia on juuri sen mittainen aika, että omalla epämukavuusalueellakin jaksaa tsempata itseään tekemään patterit kunnolla loppuun asti. Epätoivo pääsi kunnolla nakertamaan ainoastaan punnerrusosuuksilla, kun en olisi millään viitsinyt kuunnella kyynärpäideni naksumista JOKA. IKISELLÄ. PUNNERRUKSELLA. Lihasrääkin jälkeen teki hyvää jäädä vielä puolituntiselle kehonhuoltosessiolle, jossa venyteltiin ja rentouduttiin.
Seuraavana päivänä osasin odottaa, että paikat olisivat jonkin verran jäykkinä eikä tuntunut hyvältä idealta mennä power-joogaan, joka sekin vaatii lihaksilta aika paljon, joten en sitten mennyt. Yksi siisti juttu, minkä oppii aloitettuaan säännöllisen liikkumisen, on erot oman kroppansa erilaisten väsymystasojen välillä. On olemassa sellaista väsymystä, jonka kanssa ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään lisää, ja sitten toisaalta voi olla sillä tavalla väsynyt, että kunnon hikitreeni auttaa. Siitä lisää kohta.
Torstaina kävin juoksemassa pidemmän tämän viikon kahdesta lenkistä, 4,86 kilometriä 50 minuutin aikana. Vauhti ei siis ollut päätähuimaava, mutta fiilis oli sillä tavalla rennon aktiivinen, mitä juoksusta parhaimmillaan saa. Tosin erehdyin lisäämään rakkaaseen Disney-lenkkisoittolistaani aivan ensimmäiseksi biisiksi avausnumeron Notre-Damen kellonsoittajasta enkä tullut ajatelleeksi, että kohta, jossa Frollo ajaa takaa Quasimodon äitiparkaa, saattaisi pistää sekä mielikuvituksen että jalat laukkaamaan vähän turhan kovaa tahtia heti alkuun. Arvatkaapa vaan, aionko ottaa tätä biisiä kuitenkaan pois listalta...?
Perjantaina väsytti taas iltapäivästä, mutta lähdin silti ovesta ulos, koska halusin kovasti päästä juuri BodyCombat-koulutuksessa käyneen ystäväni vetämälle tunnille. Samalla tutustuin uuteen ohjelmaan numero 80 ensimmäistä kertaa ja sain ilokseni huomata, että Youtube-selailujen antamasta kuvasta huolimatta ohjelma ei ollut lainkaan tylsä ja vanhoja yhdistelmiä toistava, vaan videoklippeihin oli jotenkin onnistuttu kokoamaan kaikki tylsännäköiset osat! Ohjelma 80 olikin lopulta ihanasti omanlaisensa sekoitus, josta varmasti kirjoittelen lisää, kunhan se tulee tutummaksi. Sanottakoon tässä kohtaa, että se sisältää varsin brutaalin voimaharjoitusbiisin, jossa ikuinen taisteluni punnerruksia vastaan sen kuin jatkuu. Taas kävi kuitenkin niin, että mistään aiemmasta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun viimeisellä nyrkkeilyosuudella taoin ilmaa välittämättä mistään muusta kuin siitä, että tekisin täysillä loppuun asti. Olen kirjoitellut tässä tekstissä BodyCombatin henkisistä vaikutuksista, fyysisten jaksamisrajojensa ylittämisestä ja siitä, kuinka ihmeellisellä tavalla rakastuin tähän lajiin.
Lauantailenkki tapahtui mäkisellä mökkitiellä, mutta vähän päälle 20 minuuttia rauhallisellta tahdilla ei ottanut ollenkaan liikaa voimille, paitsi hyttyset kyllä pistivät ahkerasti kapuloita rattaisiin. Kirjaimellisesti siis pistivät. Sain kaksi kuhmunkokoista puremaa päähäni, enkä edes liioittele. Silti, mökkilenkkeilyn plussapuoli on se, että pääsee parhaisiin tietämiini löylyihin mökkisaunaan. Viikon huhkimiset olivat sitten siinä, koska sunnuntaina oli ohjelmassa siskontyttäreni 3-vuotissyntymäpäivät,
Kesäkuukausia kohti katsellessa lenkkeily tietenkin jatkuu elokuun puolimaratonia silmälläpitäen. Huomenna menen vapaahtoisesti kuntotestiin mittauttamaan sykerajani oikein urheiluopiston tasotestillä, mikä tulee varmasti olemaan avuksi lenkkien tehojen suunnittelussa. Lihaskuntotreeniä on myös luvassa kerran viikossa, surkeiden käsivarsieni mielipidettä ei kuunnella tässä asiassa.
Onko jollain muulla kesäistä kuntoprojektia meneillään? Onko löytynyt mukavia lenkkireittejä nyt, kun on saatu nauttia auringonpaisteesta? Entä mitkä biisit motivoivat teitä hikoilemaan yhtä tehokkaasti kuin mielikuva synkästä Frollosta kintereillä?
Maanantai tasan viikko sitten lähti liikkeelle sillä, että vaaka näytti vähäsen isompaa numeroa, kuin mitä sen olisi painonpudotusprojektini puitteissa pitänyt. Tällaisista asioista masentuminen kuitenkin hidastaa projektin etenemistä turhaan entisestään, joten paras mitä voi tehdä, on lähteä uuteen nousuun ja suunnitella seuraava aktiivinen viikko. Maanantai oli kuitenkin vielä vapaapäivä varsinaisesta treenaamisesta, kävin ainoastaan iltakävelyllä Pyynikinharjun ympäri. Kotioveltani mitattuna lenkkiä kertyi melkein tasan kuusi kilometriä. Täytän palautumispäiviä rauhallisilla kävelylenkeillä aina kun voin, koska onnekseni tästä läheltä löytyy useampiakin erimittaisia reittejä, jotka kulkevat ihanasti järvien rannoilla.
Tiistaina otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin, että nyt akka otat säännöllisen lihaskuntoharjoittelunkin ohjelmaasi edes kerran viikossa, vaikka siitä ei saa läheskään niin hyviä kiksejä kuin juoksusta. Puolen tunnin mittaisesta, liikepatterimallisesta ryhmäliikuntatunnista oli hyvä lähteä liikkeelle ja sain kyllä tuntea nahoissani sen, että olin laiminlyönyt lihaskunnon aika perusteellisesti viime kuukausina. Tuolla puolituntisella tehtiin kuitenkin yllättävän paljon itselleni entuudestaan tuntemattomia liikkeitä, mikä piti mielenkiintoa yllä, ja puoli tuntia on juuri sen mittainen aika, että omalla epämukavuusalueellakin jaksaa tsempata itseään tekemään patterit kunnolla loppuun asti. Epätoivo pääsi kunnolla nakertamaan ainoastaan punnerrusosuuksilla, kun en olisi millään viitsinyt kuunnella kyynärpäideni naksumista JOKA. IKISELLÄ. PUNNERRUKSELLA. Lihasrääkin jälkeen teki hyvää jäädä vielä puolituntiselle kehonhuoltosessiolle, jossa venyteltiin ja rentouduttiin.
Seuraavana päivänä osasin odottaa, että paikat olisivat jonkin verran jäykkinä eikä tuntunut hyvältä idealta mennä power-joogaan, joka sekin vaatii lihaksilta aika paljon, joten en sitten mennyt. Yksi siisti juttu, minkä oppii aloitettuaan säännöllisen liikkumisen, on erot oman kroppansa erilaisten väsymystasojen välillä. On olemassa sellaista väsymystä, jonka kanssa ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään lisää, ja sitten toisaalta voi olla sillä tavalla väsynyt, että kunnon hikitreeni auttaa. Siitä lisää kohta.
Torstaina kävin juoksemassa pidemmän tämän viikon kahdesta lenkistä, 4,86 kilometriä 50 minuutin aikana. Vauhti ei siis ollut päätähuimaava, mutta fiilis oli sillä tavalla rennon aktiivinen, mitä juoksusta parhaimmillaan saa. Tosin erehdyin lisäämään rakkaaseen Disney-lenkkisoittolistaani aivan ensimmäiseksi biisiksi avausnumeron Notre-Damen kellonsoittajasta enkä tullut ajatelleeksi, että kohta, jossa Frollo ajaa takaa Quasimodon äitiparkaa, saattaisi pistää sekä mielikuvituksen että jalat laukkaamaan vähän turhan kovaa tahtia heti alkuun. Arvatkaapa vaan, aionko ottaa tätä biisiä kuitenkaan pois listalta...?
Perjantaina väsytti taas iltapäivästä, mutta lähdin silti ovesta ulos, koska halusin kovasti päästä juuri BodyCombat-koulutuksessa käyneen ystäväni vetämälle tunnille. Samalla tutustuin uuteen ohjelmaan numero 80 ensimmäistä kertaa ja sain ilokseni huomata, että Youtube-selailujen antamasta kuvasta huolimatta ohjelma ei ollut lainkaan tylsä ja vanhoja yhdistelmiä toistava, vaan videoklippeihin oli jotenkin onnistuttu kokoamaan kaikki tylsännäköiset osat! Ohjelma 80 olikin lopulta ihanasti omanlaisensa sekoitus, josta varmasti kirjoittelen lisää, kunhan se tulee tutummaksi. Sanottakoon tässä kohtaa, että se sisältää varsin brutaalin voimaharjoitusbiisin, jossa ikuinen taisteluni punnerruksia vastaan sen kuin jatkuu. Taas kävi kuitenkin niin, että mistään aiemmasta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun viimeisellä nyrkkeilyosuudella taoin ilmaa välittämättä mistään muusta kuin siitä, että tekisin täysillä loppuun asti. Olen kirjoitellut tässä tekstissä BodyCombatin henkisistä vaikutuksista, fyysisten jaksamisrajojensa ylittämisestä ja siitä, kuinka ihmeellisellä tavalla rakastuin tähän lajiin.
Lauantailenkki tapahtui mäkisellä mökkitiellä, mutta vähän päälle 20 minuuttia rauhallisellta tahdilla ei ottanut ollenkaan liikaa voimille, paitsi hyttyset kyllä pistivät ahkerasti kapuloita rattaisiin. Kirjaimellisesti siis pistivät. Sain kaksi kuhmunkokoista puremaa päähäni, enkä edes liioittele. Silti, mökkilenkkeilyn plussapuoli on se, että pääsee parhaisiin tietämiini löylyihin mökkisaunaan. Viikon huhkimiset olivat sitten siinä, koska sunnuntaina oli ohjelmassa siskontyttäreni 3-vuotissyntymäpäivät,
 |
| Mökkipihan syreenipensas pelasti tämän postauksen kuvattomuudelta. |
Kesäkuukausia kohti katsellessa lenkkeily tietenkin jatkuu elokuun puolimaratonia silmälläpitäen. Huomenna menen vapaahtoisesti kuntotestiin mittauttamaan sykerajani oikein urheiluopiston tasotestillä, mikä tulee varmasti olemaan avuksi lenkkien tehojen suunnittelussa. Lihaskuntotreeniä on myös luvassa kerran viikossa, surkeiden käsivarsieni mielipidettä ei kuunnella tässä asiassa.
Onko jollain muulla kesäistä kuntoprojektia meneillään? Onko löytynyt mukavia lenkkireittejä nyt, kun on saatu nauttia auringonpaisteesta? Entä mitkä biisit motivoivat teitä hikoilemaan yhtä tehokkaasti kuin mielikuva synkästä Frollosta kintereillä?
Kommentit
Lähetä kommentti