Top 10 outoa tapaa, jotka olen aloittanut juoksijana

Olen pannut merkille joitakin hiukan huvittavia muutoksia tavoissani ja ajatuksenkuluissani, jotka ovat juoksuharrastuksen aiheuttamia. En varmasti ole yksin kummallisuuksieni kanssa, joten lätkäisen listan tänne kaikkien näkyville. Tätä kaikkea minä siis teen nykyään juoksuharrastajana, mikä ei olisi tullut mieleenkään ennen tätä harrastusta.

10. Matkustan/haluan matkustaa jonnekin vain päästäkseni juoksemaan
Juoksijat tykkäävät kehua omaa harrastustaan sillä perusteella, kuinka vähällä vaivalla hoituu treenaaminen omalta kotiovelta. Silti joskus matkustellaan toisiin kaupunkeihin tai jopa ihan ulkomaille, jotta pääsee... juoksemaan. Itse en voi vielä sanoa ryhtyneeni keräilemään maratoneja eri maista ja kaupungeista, mutta jo ensimmäinen puolimaraton-matkani viime vuonna Tampereelta Helsinkiin herätti hieman kummastusta. Mutta kun juokseminen ja juoksutapahtuma eivät ole tunnelmaltaan ollenkaan sama asia! Tänä vuonna minun ei tarvitse matkustaa erikseen Helsinki City Running Daylle, mutta haaveilen kyllä muista hyvinkin kaukaisista maratoneista. Lisää voi lukea täältä.



9. Omaa ja kavereiden asuinpaikkaa arvioidaan sillä perusteella, onko siellä hyvä lenkkeillä
Ottaessani vastaan HOAS:in tarjoaman opiskelijakämpän minulla oli itse asunnolle hyvin minimaaliset vaatimukset, kun tärkeintä oli päästä oikeaan kaupunkiin opintojen alkaessa. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että luin kohdekuvauksesta tarkkaan rivin, jossa sanottiin: "Hyvät lenkkeilymaastot". Muuten rennosti sujuneen koronakaranteenin aikana olen kyllä alkanut kaivata Vantaa-joen lähistön reittejäni, jotka tarjoavat vähän enemmän vaihtelua kuin mökkitie, jolla nyt juoksen. Lenkkireittien arviointi kuuluu myös ystävien naapurustoihin, kuten sain juuri huomata vieraillessani ystävieni uudessa kodissa (pihalla ja turvavälit pitäen). Tässä tapauksessa sentään ystäväni jopa harrastaa juoksua, mutta aina näin ei ole...

8. Voin jutella helposti täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, jos hän on juoksija
Harrastus yhdistää juoksijoita samanhenkisesti kuin koirat koiranomistajia. Toisilleen tuntemattomien koiranomistajien on ihan normaalia pysähtyä kysymään toisiltaan minkä ikäistä, -rotuista ja -sukupuolista koiraa toinen ulkoiluttaa, ja samaan tapaan edes minulla ei ole vaikeuksia aloittaa keskustelua, kun vastassa on vaikkapa yhteislenkiltä tai juoksutapahtumasta löydetty uusi tuttavuus. Pian se juttu luistaa koskien Garmineja, Polareita, puolimaratoneja ja lenkkareita.

7 Ihailen kasvavia jalkalihaksiani
Voin ihan suoraan myöntää, että juoksemisen myötä muotoaan muuttavat raajat aiheuttavat mielihyvää. Peiliin katsoessa huomio kiinnittyy jonkin normaalin, kuten kasvojen tai vyötärön, sijasta takareiteen.

6. Lenkkeily kuuluu myös lomareissuihin ja juhlapyhiin
Vuoden sisällä olen sisällyttänyt uuden lenkkeilyperinteen juhannukseen, jouluun, vuoden vaihtumiseen ja vappuun. Tässä ei ole taustalla mitään neuroottisuutta treeniohjelman seuraamisesta tai juhlakilojen kertymisestä. On vain mukavaa tehdä erityisenä päivänä jotain sellaista, mistä nauttii. En ole vielä ehtinyt juurikaan matkustella aktiivisen juoksuharrastukseni aikana, mutta ihan varmasti pakkaisin lenkkarit myös lomareissulle. Juokseminenhan on hyvä tapa nähdä uutta ympäristöä, kunhan kännykän kartta toimii!



5. Olen hirveän kiinnostunut siitä, saanko tarpeeksi hiilareita
Päätavoitteeni ruokavalion osalta ovat ylimääräisen painon pudottaminen ja hyvän olon ylläpitäminen. En jakele tuomioita kenenkään ruokavaliovalinnoista, mutta itse henkilökohtaisesti en lähde karsimaan hiilihydraattejani. Oikeastaan minua kiinnostaa enemmän juurikin niiden riittävä saanti, ja se tuntuu ihan perustellulta kestävyyslajia harrastaessa. En kuitenkaan väitä, että tässäkään asiassa kannattaisi vetää övereitä – ylimääräinen "tankkaus" ei kuulu puolen tunnin arkihölkälle ihan samalla tavalla kuin maratonille.



4. Käytän enemmän aikaa ja rahaa juoksuvaatteiden kuin normaalien vaatteiden valikointiin ja ostamiseen 
Kun tarvitsen vaatteita, yksinkertaisesti kävelen kauppaan ja toivon, että löydän etsimäni nopeasti. Mutta kun tarvitsen juoksuvaatteita... käyn parinkin eri urheilukaupan verkkokaupat läpi ja selailen ihastuneena värivalikoimia ja keskenään toimivia lenkkiasukokonaisuuden osasia. Sitten kävelen vielä kauppaankin, koska en uskalla ostaa liikkumiseen tarkoitettuja vaatteita sovittamatta.

3. Kilometrimäärät saavat syvempiä merkityksiä
Kilometrimäärät ihan missä tahansa yhteydessä eivät ole enää pelkkiä lukuja. Ne ovat "juoksisin tuon puolessa tunnissa", "kolmasosa puolimaratonista" tai "tuon mittaisella lenkillä tarvitsee juoda vettä".

2. Telkkaria ei katsota sohvalta
Uusi telkkarinkatsomispaikka juoksuharrastuksen myötä on usein lattia. Mitä enemmän juoksee, sitä enemmän jalat tarvitsevat huoltoa, joten rentoutumishetki telkkarin ääressä on myös oiva tilaisuus ottaa esille vähintään joku näistä: putkirulla, hierontapallo, jumppakuminauha, arnikkiöljy, jalkarasva. Joskus pelkkä venyttelykin riittää. En silti koe, että menettäisin telkkarinkatselun nautinnota mitään; hemmotteluhetki kehoa huoltaen oikeastaan vain tehostaa sitä olotilaa, että nyt rauhoitutaan illaksi.

1. Kulutan henkisiä, taloudellisia ja ajallisia resursseja kehon pitämiseen juoksukunnossa sekä toimivan rutiinin toteuttamiseen, mutta olen silti mielestäni terveempi ja onnellisempi kuin koskaan ennen
Otsikko selittää suurelta osin itse itsensä. Ollakseen vapaa-ajan harrastus juokseminen toimii ainakin minun kohdallani hyvinkin järjestelmällisen suunnittelun ja rutiinin kautta ja kroppa tarvitsee välillä paljonkin apua selvitäkseen useammasta juoksulenkistä joka viikko, mutta haluan silti jatkaa tätä. Se saattaa vaikuttaa vähän hullulta.

Tunnistaako joku itsensä näistä omituisuuksista? Ainakin omasta mielestäni juokseminen on yksi parhaista outouden harjoittamisen tavoista!

Kommentit