HHM-treenin viikot 1-4: Onneksi saa juosta

Täytyy näköjään jälleen todeta, että olen joiltain osin valitettavan huono multitaskingissa. Helmikuussa piti keskittyä erittäin työlääseen kirjallisuushistorian tenttiin, joten miten kävi blogille? Edellinen julkaistu postaus on helmikuun ensimmäiseltä viikolta. Kirin nyt kuitenkin postaamaan tämän koonnin puolimaraton-harjoittelun alkuvaiheilta ennen kuin blogitaukoa tulee kokonainen kuukausi täyteen.

Ellei minulla olisi ollut valmista harjoitusohjelmaa seurattavana, kuka tietää vaikka juokseminenkin olisi päässyt helmikuussa nuupahtamaan tenttiin valmistautumisen täyttäessä lähes joka ikisen päivän. Kun juoksut ja muut treenit oli saneltu valmiiksi, niille kuitenkin löytyi aina aikaa. Kuinka ihanaa olikaan lähteä liikkeelle tuntikausien istumisen jälkeen! Työskentelyn tauottamisen merkitys on noussut aivan uudelle tasolle korona-aikana. 

Sain vihdoinkin asuntooni ruokapöydän ja tuolit!

Garminin kevyin puolimaraton-treeniohjelma lähti maltillisesti liikkeelle puolituntisilla kevyen tehon lenkeillä, mikä sopi minulle, koska en ole juossut tavoitteellisesti lokakuisen maratonin jälkeen. Tähän mennessä ohjelmassa on ollut lenkki kolmesti viikossa, niistä selvästi pisin sunnuntaisin. Pitkät lenkit kasvattivat vähitellen mittaa kolmannen sunnuntain tuntiin ja 25 minuuttiin, minkä jälkeen kilometrit hiukan vähenivät neljännellä viikolla. En ole juossut yhtäkään yli tunnin mittaista lenkkiä maratonin jälkeen, mutta tällaisen rutiinin puute ei tuntunut niinkään jaloissa tai jaksamisessa kuin ostoslistassani – juuri ennen tuota mainittua pisintä lenkkiä piti kääntyä ruokakaupassa, koska olin täysin unohtanut hankkia lenkkievästä. 

Talvijuoksun suurimpana haasteena ei ole ollut kylmyys, vaikka pakkanen oli vahvasti läsnä muutaman viikon ajan. Eniten totuttelemista onkin ollut pohjan kanssa. Nastalenkkarit kyllä pitävät uskomattoman hyvin vaikka juoksisi mistä, mutta lumesta, loskasta, mitä tässä nyt on kulloinkin tarjoiltu, on yllättävän raskasta ponnistaa. Nastalenkkarit ovat myös omanlaisensa tuntuiset pidemmän päälle, vaikka Sarva Xeroja, jotka valikoituivat omaksi nastaparikseni, on kehuttu lähestulkoon tavallisten lenkkarien tuntuisiksi. Jalkapohjani alkoivat kuitenkin huomata, että nastalenkkari on tavalliseen verrattuna jäykempi. Kilometrejä kertyi helmikuun juoksuista 54,9, mikä oli paljon enemmän kuin olisin odottanut enimmäkseen 30-40 -minuuttisilla ja paljon kävelytaukoja sisältävillä lenkeilläni! Mainittakoon vielä, että olen juossut ulkona säässä kuin säässä; yhtenä vaikuttavana tekijänä tässä on ollut se, että UniSport on tilapäisesti koronakiinni normaalin kuntosalitoiminnan osalta, eikä hinku juoksumatolle ole ollut niin ylivoimainen, että olisin päätynyt jonnekin muulle kuntosalille. 

Harjoitusohjelma on määrännyt joka viikolle yhden tai kaksi sessiota tukiharjoitteluun ja joskus erikseen pilatesta tai joogaa. Jooga on minulle mieluista ja tuttua, kun taas pilateksesta en ole täysin päässyt perille, mutta viimeisimmät kokeilut olivat yllättävän positiivisia. Olen toteuttanut oheistreenejä UniSportin kautta aina, kun livestream-tunneista tai videovalikoimasta on suinkin löytynyt jotakin tyypiltään ja kestoltaan harjoitusohjelman puitteisiin sopivaa, ja lisäksi olen joogannut aikaisemminkin hehkuttamani Yoga With Adriene -kanavan Youtube-videoiden mukana. UniSportin lajivalikoimasta erityisen toimivaksi on osoittautunut Body-niminen "perusjumppa", johon kuuluu alkulämmittely, patteritreeni lihaksille sekä loppuvenyttelyt. Treeni on äärimmäisen tehokas, mutta ei silti vie niin pahasti mehuja, että tuntuisi liikaa seuraavan päivän lenkillä. Patterimallinen treeni myös pitää keskittymistä ja mielenkiintoa yllä jopa minulle, joka kyllästyn todella helposti lihaskuntoliikkeiden puurtamiseen. Body sekä puolituntinen keskivartalotreeni, joka on välillä kuulunut lauantaiohjelmaani, ovat aivan selvästi alkaneet vahvistaa keskivartaloani! 

Tasaiseen treeniohjelmaan mahtui myös pari erikoistapausta piristämään arkea. Juoksin kolmannella treeniviikolla täällä blogissa usein mainitun Walt Disney Worldin virtuaalisen Princess Half Marathon -viikonlopun ensimmäisen osuuden eli viiden kilometrin matkan. Panostin kunnolla suunnittelemalla Disney-henkisen juoksuasun ja printtaamalla prinsessateemaisen juoksunumeron tapahtumasivulta. Olen juossut joskus vitosen matkan viitisen minuuttia lyhyemmässä ajassa kuin mitä saavutin tällä Princess 5K:llä, mutta en antanut hitauden haitata hyvää mieltä. Jos joku vastaantulija katsoi oudosti hassuissa vaatteissa ja Ariel-lappu takissaan juoksentelevaa naista, niin minä en ainakaan huomannut keskittyessäni musiikkiin ja siihen, miten hauskaa oli juosta itselle rakkaan teeman mukana tietäen, että ihmisiä ympäri maailmaa oli parhaillaan voittamassa virtuaalijuoksutapahtuman haasteita. 

Tästä asukokonaisuudesta on ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa Räyhä-Ralf -elokuvien Nelli Karamelli. Hän on presidentiksi itsensä nimittänyt prinsessa, ja hänen asunsa oli suhteellisen helppo toteuttaa talviolosuhteisiin sopivaksi. Neuloin säärystimet ja ompelin hameen itse. 

Heti prinsessajuoksun jälkeisenäkin päivänä nähtiin upeita naisia, kun Kympin Naisten ryhmä kokoontui Teamsin välityksellä. Elellessäni lähestulkoon erakkona kontakteja sekä liikuskelua vähentäen arvostan valtavasti ihan kaikkia ihmiskontakteja, mitä nyt saa. Sosiaalisen piristysruiskeen ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi tarjolla oli valmentajamme Kirsi Valastin neuvoja juoksuasentoon sekä ohjattu lihaskunto- ja venyttelytreeni. Etätapaamisiin on saanut tottua pitkän koronan aikana ja nekin voivat olla yllättävän antoisia!

Sain ensimmäistä kertaa ilmaista tavaraa yhteistyön kautta, kun Stadium lähetti Kympin Naisille tuotepaketin.

Itseäni kiinnostaa aina harjoitusohjelmaa toteuttaessa, että kuinka paljon se lopulta vie aikaa ja vaatii suunnittelua, ja tuntuuko muu arkielämä koskaan tulevan "tielle". Seurailen siis näissä HHM-raporteissani sitäkin, miten juoksuharjoittelun sovittaminen muuhun elämään sopii. Toistaiseksi ajankäyttöni ei ole joutunut kovin tiukkaan kilpailuasetelmaan, sillä alkuvuodesta ei ole ollut yhtäkään luentoa ja työvuoroja tulee tehtyä paljon kotona nyt, kun UniSport toimii pelkästään livestream-palvelujen kautta. Luento-opetuksen puutteesta huolimatta tässä on kyllä opiskeltu, kuten puhisin tämän postauksen alussa, mutta päivien suunnitteluun antaa kyllä paljon tilaa se, että tenttikirjoja voi lukea mihin aikaan päivästä tahansa. Tyypillinen viikko töissä osa-aikaisena taas muodostuu yhdestä etätyövuorosta ja yhdestä vuorosta keskuksessa paikan päällä. Joskus on enemmän, joskus vähemmän. 

Muutaman kerran on pitänyt hiukan laskeskella aamupäivän tunteja ja hoitaa aamutoimet ripeästi, että olen ehtinyt lenkille tai jumpalle ajoissa ja siitä töihin kahden maissa alkavaan iltavuoroon. Jos aamuvuoro puolestaan loppuu kolmen-neljän maissa ja sille päivälle pitäisi vielä tehdä jokin muu treeni kuin lenkki, minulla pitää olla mahdollisimman motivoiva treeni suunniteltuna iltapäivälle, ettei kotiin päästyä iske kiusaus vain lysähtää sohvalle loppupäiväksi. Tällaisina päivinä turvaudunkin yleensä tubettaja Kyra Pron cardio-treeneihin, koska innostun aina Disney- tai musikaaliteemaisesta jumpasta, vaikka takana olisi maailman pisin työvuoro. Tällainen juonittelu itseäni vastaan ei ole tarpeen juoksupäivinä, koska ilmeisesti lenkistä innostumisessa ei ole näinä päivinä mitään ongelmaa paitsi ehkä oikein inhottavan sään osuessa vastaan. 

Voisin kertoa vielä, mitä olen kuunnellut lenkeillä. Garmin-kelloni 500 kappaleen suuruinen musiikkitila ei ole vieläkään mennyt täyteen, vaikka olen lisäillyt Spotify-tililtäni kelloon jos jonkinmoista. Viimeistään tästä postauksesta on ehkä käynyt jo ilmi täysin häpeämätön rakkauteni musikaaleja kohtaan, joten todettakoon tässä, että musikaalit Hamilton ja Six ovat säännöllisesti lenkkimusiikkinani, kuten myös Disney-soittolistat, kun kerran juoksin Disney-aiheisen juoksutapahtumankin. Olen myös kuunnellut yllättävän paljon podcasteja siihen nähden, kuinka nihkeästi aluksi suhtauduin niihin lenkkiviihdykkeenä. Harjoitellessani kesällä maratonille pitkin mökkitietä kuuntelin aina sunnuntain pitkällä lenkillä Well Far -nimistä podcastia, jossa sen juontaja, toimittaja Amy Lane valmistautui Pariisin maratoniin ja haastatteli erittäin mielenkiintoisia asiantuntijoita. Nyt kyseisestä podcastista on sattumoisin juuri alkanut uusi tuotantokausi, ja pelkästään Well Farin tunnusmusiikin kuuleminen vie välittömästi ajassa taaksepäin kesäisiin treeneihini. Niissä muistoissa on hiukan haikea sävy, koska vanhemmat ovat tässä välissä myyneet kymmenisen vuotta palvelleen kesämökkimme enkä siis tule enää juoksemaan sillä mäkisellä tiellä.

Projektini "opettele monipuolisempaa ruuanlaittoa" edistyy, tein itse palak paneeria!

Kevään tapahtumien perumisaalto on jo lähtenyt liikeelle, omasta näkökulmastani olen huomannut ainakin Helsinki10-juoksutapahtuman siirron samalle päivälle Helsinki Marathonin kanssa elokuussa. Tämä tähtäimessäni oleva Helsinki Half Marathon kesäkuussa tuskin on myöskään täysin turvassa koronan mahdollisesti velvoittamilta suunnitelmien muutoksilta, mutta kuten viime vuonna Helsinki City Marathonille harjoitellessani, nytkin tuntuu tilanteesta huolimatta parhaalta ratkaisulta edelleen treenata tapahtumaa kohti. Juoksukunnon kohottaminen ei koskaan mene hukkaan, eikä myöskään joustavuuden ja sopeutumiskyvyn siedättäminen. 

Helmikuun tentti on istuttu, joten seuraavan kimppuun. Tässä kirjakasassa on elämäni tarkoitus maaliskuun ajan.

Millaisissa tunnelmissa teillä meni helmikuu? Tuliko liikuttua ja onko jotain tiettyä tavoitetta mielessä? Yritetään motivoitua parhaamme mukaan, vaikka elämme vaikeasti ennustettavia aikoja.