Kirjoitin äskettäin pitkähkön arvion Garmin-kellostani ja mainitsin tuolloin, että käytän kellon kaverina sykevyötä, vaikka se myös mittaa sykkeen ranteesta. Palaan sykevyöaiheeseen tämänkertaisessa postauksessa.
Rannesykemittaus tuli uutena ominaisuutena sporttikellovalikoimiin aika lailla kaikissa tunnetuimmissa merkeissä joitakin vuosia sitten. Mahdollisuus mitata sykettä ilman vyötä innosti kovasti lenkkeilijäkuntaa, mutta jo hyvin pian kävi ilmi, että rannesykenmittauksen tarkkuudella on rajansa. On esimerkiksi todettu, että rannesykemittaus voi olla epätarkkaa kapeammassa ranteessa tai tummemmalla iholla, mikä on tietysti melko ongelmallista. Olen myös kuullut, että lyhyemmillä intervalleilla rannesykemittaus ei välttämättä ehdi pysyä menossa mukana, mutta en ole itse tehnyt tämäntyyppistä harjoitusta, joten en osaa kommentoida oman kokemuksen pohjalta.
Itse en ole päätynyt käyttämään sykevyötä rannesykemittarin rinnalla siksi, että olisin huippu-urheilija ja tarvitsisin kaikki mahdolliset välineet. Kun olen päässyt vertailemaan ranteesta ja vyöstä mitattujen lenkkien sykelukemia, ne eivät edes kovin dramaattisesti eroa toisistaan. Rannesykemittaus kuitenkin pettää joskus satunnaisesti sellaisissa tilanteissa, jotka eivät vaikuta sykevyön tarkkuuteen.
Esimerkiksi lenkille lähtiessä rannesykemittaus saattaa näyttää joskus niin matalia lukuja, että tiedän varmasti niiden olevan vääriä, ja sykemittaus alkaa toimia kunnolla vasta jonkin ajan kuluttua. Äskettäin yhdellä kävelylenkeistäni kello mittasi sykettä oikein tasaisesti suurimman osan aikaa, mutta jollakin kilometrillä putosi yhtäkkiä täysin kärryiltä. Tämän jälkeen aloin käyttää sykevyötä myös kävelylenkeilläni, koska kuten treenikoontipostauksistani käy ilmi, myös sunnuntain pitkillä kävelylenkeilläni on aina tietty syketavoite.
Olen siis kokenut, että rannesykemittaus ei ole täysin väärässä koko aikaa, mutta sykevyö antaa tasaisemmin oikealta tuntuvia mittauksia. Varsinkin nyt, kun koko harjoitusohjelmani juoksulenkkien tehoja mitataan nimenomaan sykkeiden perusteella – eli lenkin tavoitteeksi annetaan tietyllä sykealueella pysyminen eikä esimerkiksi tietyn vauhdin ylläpitäminen – olen rauhallisemmin mielin, kun käytössäni on sykevyö. Sataprosenttisen pettämätön sekään ei tietenkään ole, mutta melko luotettava väline kuitenkin.
Sykevyön käyttäminen on myös kylmemmillä keleillä ehdottoman hyödyllistä. Jos sykettä mittaa ranteesta, kellon tulee olla paljasta ihoa vasten, joten pitkät hihat täytyy kääriä kellon päälle. Jos taas käyttää sykevyötä, kellon voi pukea kaikkien hihakerrosten päälle ja jos haluaa tarkistaa kellosta jotakin tietoa lenkin aikana, ei tarvitse kääriä hihaa ylös tappopakkasilla.
Ainoa mieleen tuleva miinuspuoli sykevyön käyttämisessä on se, että vyön tunkeminen urheilurintsikoiden reunan alle ei tunnu kovin mukavalta. Tämä ei ole kuitenkaan mielestäni ihan kohtuuton haitta ainakaan siinä kohtaa, kun vyön olemassaoloon on muutaman käyttökerran jälkeen ehtinyt tottua. Itseltäni vaati pari lenkkiä, että osasin säätää vyön tarpeeksi kireälle eikä se lähtenyt epämukavasti valumaan selkäpuolelta juoksun aikana. Käyttämässäni Garminin sykevyössä on onneksi huomioitu kiinnityskohdan mukavuus siten, että kiinnityksen alle tulee pieni läpyskä suojaamaan ihoa painaumilta.
Mitä mieltä te olette rannesykemittauksesta sykevyöhön verrattuna? Kumpaan ratkaisuun olette päätyneet, jos seuraatte treenillä sykkeitä? Ja tuntuuko sykevyö epämukavalta varsinkin ehkä urheilurintsikoita käyttävillä juoksijoilla?
Kirjoitan Garmin-aiheista asiaa vielä ainakin kertaalleen liittyen joogasuoritusten mittaamiseen, mutta sitä ennen vuorossa on todennäköisesti jotakin muuta. Kiitos kun luet, palaillaan taas!
Kommentit
Lähetä kommentti