eSimo-valmennus, viikot 10-12: Haastetta helteestä ja GPS:stä

Edellinen osa: viikot 7-9

Runner's High'n treeniohjelmani lähestyy puoltaväliä ja täytyy ihmetellä, kuinka nopeasti aika on mennyt, kun harjoittelu tarjoaa niin moninaisia haasteita. Muutosta positiiviseen on selvästi tapahtunut, sillä juoksulenkeillä pääsen juoksemaan pidempiä pätkiä ilman kävelytasoitteluja, ja sunnuntain pitkillä kävelylenkeillä saa välillä oikein nähdä vaivaa, että syke pysyy vaaditussa yli 120:n lukemassa. Näkee myös, että kävelyn kilometrivauhdit ovat kasvaneet hieman. 

Tämän kolmiviikkoisen jakson ensimmäisellä viikolla olin vielä lomalla, jolloin treenejä ei tarvinnut mahduttaa työvuorojen ympärille. Kevyellä viikolla pääsin myös tekemään perinteeksi muodostuneen juhannuslenkkini lauantaina. Kuten otsikosta näkyy ja kaikki viime aikoina Suomessa olleet tietävät, saimme päällemme aikamoiset helteet hetkeksi aikaa ja yli 25 asteen lämpötila ei ole kovin helppo juoksun kannalta. Yhtään lenkkiä ei tarvinnut kuitenkaan taaskaan jättää väliin.

Työmatkakävelyllä Auroran sillalla.

Treenit

Tiistain pidemmät juoksu-kävelylenkit

Kevyemmällä viikolla vuorossa oli 30-minuuttinen lenkki yhden minuutin juoksu-kävelyintervalleilla kuten myös viime jakson alussa. Juuri kun pääsin iloitsemaan, kuinka syke ei enää noussut niin lähelle 175:ttä juoksupätkien aikana, tuli nyt vähän takapakkia. Valitsemani reitti Huopalahden aseman ympäristössä oli mäkisempi kuin muistin, ja ylämäet pakottivat välillä kävelemään juoksuun tarkoitetuilla pätkillä. 

Viikon 11 tiistailenkki oli ehkä surkein lenkki koko tähänastisen harjoitusohjelman aikana. 40 minuuttia helteessä osittain varjossakin oli täyttä tuskaa ja kaikki mäet vanhempien kotitiellä olivat vuoria. Viimeisellä viikolla tiistailenkin rutiiniin tuli poikkeus, kun tyypillisen juoksu-kävelylenkin tilalla oli 30 minuuttia aerobisen kynnyksen alapuolella pysytellen ja perään kolme 20 sekunnin vetoa.

Sisun voi tunkea treenipostaukseen, koska hän on näin söpö.

Torstain lyhyemmät kevyet lenkit + vedot 

Kevyellä viikolla tarvoin torstailenkin edelleen vanhempien naapurustossa ja oli vieläkin hohkaavan kuumaa. Onneksi ei tarvinnut jaksaa enempää kuin 25 minuuttia kevyesti ja perään tutut 3 x 20 sekunnin vedot. 

Viikolla 11 halusin päästä kunnolla juoksun makuun ilman jatkuvia, kuumuuden pakottamia kävelytaukoja, joten otin juoksumaton käyttöön. Juoksumaton polkeminen on aina jonkin verran henkisesti puuduttavaa, mutta pääsi käymään niin, että sain juosta koko vaaditun 30-minuuttisen ilman kävelytaukoja. Vauhdin muutos tuntuikin kohtuullisesti jaloissa jälkeenpäin. Sen sain kuitenkin huomata, että lyhyiden vauhtivetojen tekeminen juoksumatolla on vähän haastavaa; vauhtinappulaa saa painaa aika pitkään, että pääsee kovasta vauhdista kävelypalautteluun ja takaisin.  

Tämän kuluneen viikon torstaina vuorossa oli taas tuttu 25 minuuttia vetoineen ja sääret olivat pitkästä aikaa todella väsyneen tuntuiset juostessa. Yksi syy voisi olla se, että tein kuntosalitreenini maanantain sijaan keskiviikkona, eli tätä lenkkiä edeltävänä päivänä, ja kuntosaliohjelmaani kuuluu mm. aika tiukkoja varpaillenousuja.

Juhannusaattona oli parhaat eväät pitkään aikaan, ja se oli täysin ystäväni ansiota.

Lauantain teholenkit

Kevyen viikon teholenkkinä oli taas mäkivetoja ja ensimmäinen haaste olikin löytää sopiva mäki tuntemattomasta maastosta, vanhempien uuden kodin ympäristöstä. Löysin lopulta juuri ja juuri kelvollisen nousun enkä toivottavasti häirinnyt naapureita, joiden koti sattui olemaan mäen lähtöpisteessä. Juhannuspäivän kunniaksi sain ravata mäkeä ylös ja alas kahdeksan kertaa, tietysti alku- ja loppuverryttelyineen.

Viikon 11 juoksumattoteema jatkui lauantailenkille. Kannatti tehdä taas uusi lenkkisoittolista, koska sitä testatessa jopa 40 minuuttia paikallaan polkien sujui melko kivuttomasti. 20 minuutin reipas pätkä sykevälillä 175-180 onnistui mattojuoksun tuoman kevennyksen ansiosta kokonaan juosten, vaikka mainittakoon, että matolla juostessa laitan aina pienen kallistuksen päälle, jotta rasitus vastaisi paremmin ulkojuoksua. Kilometrimäärien epätarkkuus juoksumatolla on juoksijoiden ainainen valituksen aihe ja tällä lenkillä sainkin tästä oikein dramaattisen esimerkin. Edes näin hitaalla juoksijalla ei voi pitää paikkaansa, että 40 minuutin juoksu ilman yhtäkään kävelytaukoa olisi tuottanut vain 3,66 kilometrin matkan; olen juossut vastaavanlaisen harjoituksen ulkona, tasoittaen välillä sykettä kävellen, 4,41 kilometriin. Tuo 3,66 kilometriä tuli kellon mittauksesta, juoksumaton mittari näytti vieläkin lyhyempää matkaa.

Viimeisin teholenkki eiliseltä päivältä vähän jännitti etukäteen. Piti nimittäin juosta alkulämmittelyn jälkeen "kovaa" eli 175-180 sykevälillä 4 x 4 minuuttia, väleissä onneksi palautuminen neljä minuuttia kävellen. Haasteeksi ei lopulta muodostunut varsinaisesti noiden vetojen jaksaminen, vaan sellaisen juoksuvauhdin löytäminen, ettei tarvitsisi ihan jatkuvasti vaihtaa juoksusta kävelyyn ja takaisin. Harjaannuin tähän kuitenkin kahdella viimeisellä neljäminuuttisella, jotka menivät kokonaan juosten; siitä voi sitten olla montaa mieltä, oliko se "kovaa" juoksua. Tällä lenkillä meni ensimmäistä kertaa viiden kilometrin raja rikki tämän harjoitusohjelman aikana. Sunnuntaikävelyt ovat toki olleet koko ajan reilusti yli viiden kilsan.

Tenttiinlukuarkea.

Sunnuntain 1,5-2 h kävelyt 

Kevyellä viikolla kävelin vielä tutun 90-minuuttisen uudella reitillä vanhempien luona. Varustauduin aurinkorasvakerroksella ja vesipullolla, koska helle oli tässä kohtaa edelleen ilmassa. 

Viimeisellä kahdella viikolla sunnuntaikävely piteni kahteen tuntiin, mistä olin vain innoissani, koska ehdin kuunnella enemmän podcast-jaksoja! Runners Without Limitsin jatkona on näillä lenkeillä usein Runner's Worldin podcastia ja tämän päivän lenkillä kuuntelin elokuva-aiheisen Guilty Pleasures-podcastin jakson The Greatest Showmanista. Saattoi kuitenkin olla nyt viimeinen kerta Guilty Pleasuresia ainakin hetkeen, koska omaan makuuni keskustelijat heittävät vähän liikaa läppää ehtiäkseen oikeasti puhua itse elokuvasta kiinnostavalla tavalla.

Viime viikolla kävelin työmatkani ensimmäistä kertaa kotoa töihin päin ja ihmettelin ympäri Instagramia kelloni antamia hassuja kilometrilukemia. GPS teki jälleen kerran temput – siinä missä se edellisenä päivänä mittasi lenkin liian lyhyeksi, nyt se lisäsi itsekseen parin kilometrin koukkauksen Kannelmäkeen, mitä en todellakaan tehnyt.

Tänään ei tarvinnut kävellä töihin tai sieltä pois, joten suuntasin Huopalahteen. Tarkoitus olisi ollut ehtiä Pikku Huopalahden puistoon asti ja aika olisi siihen kyllä riittänyt, mutta juuri loppusuoralla ennen kuin ehdin veden äärelle, olikin vastassa tiesulkuja mistä ikinä yrittikään lahdelle päin päästä. Pääsin kuitenkin kävelemään oikein mukavilla uusilla reiteillä kääntöpaikkaani asti, joten kokeilen reittiä joskus uudestaan toivottavasti paremmalla onnella.

Kuuman sunnuntaikävelyn varusteet.

Viikkojen kilometrit

Viikolla 10 15,6 km, viikolla 11 21,9 km, viikolla 12 21,6 km. Sisältää sunnuntaikävelyt.

Kuntosaliharjoittelu

Kuntosalikäynnit olivat vähän harvemmassa tällä jaksolla. Väsymyksestä ja Tampere-visiitistä johtuen kävin salitreenillä ainoastaan viimeisellä viikolla, tämän viikon keskiviikkona. Olen tähän mennessä käynyt salilla maanantaina, mutta kokeilin nyt siirtää keskiviikolle; jos nimittäin sunnuntaipitkikseni taittuvat jossakin kohtaa tulevaisuudessa juosten, en halua ehkä väsyneillä jaloilla lähteä heti seuraavana päivänä kuntosalille. Keskiviikko näytti toimivan salipäivänä oikein hyvin, vaikka kuten mainitsin aiemmin, sääret olivat seuraavan päivän lenkillä vähän väsyneet, tosin syytähän ei voi sataprosenttisen varmasti tietää. Painelin kuntosalille suoraan vähemmän loistokkaasti sujuneesta tentistä, ja painojen kiskominen teki valtavan hyvää niin ruumiille kuin mielellekin. Pääsin taas lisäämään painoja muutamaan liikkeeseen, mutta penkkipunnerrus ja puolapuissa roikkuminen tuntuvat aina vain yhtä raskailta.

Kehonhuolto

Olin vähän laiskana pohjejumpan ja venyttelyjen kanssa lomaillessani vanhempien luona, mutta pääsin taas rutiiniin paremmin kiinni palattuani kotiin. Nyt olen käynyt taas kahtena viikkona joogatunnin sijaan UniSportin keskivartalotreeni + kehonhuolto -kombossa. Ne ovat oikein hyviä tunteja, mutta alkaa olla jo ikävä joogaa ja toivoisin erityisesti, että yin-joogaa olisi tarjolla jonain itselleni sopivana päivänä. Työvuorot kuitenkin tuppaavat rajoittamaan, mille tunneille ehtii. Ehkä pitäisi joogata kotona videon kanssa seuraavilla viikoilla.

Yhdestä tentistä selvittyä heti toisen kimppuun.

Jalkojen kunto: 

Sääret ovat selvästi vahvistuneet, tuntemuksia on ollut viime aikoina enemmän pohkeissa ja välillä jopa reisissä kuin tuolla tavallisimmalla ongelma-alueellani. Nyt vasemman säären penikkapatti taas hieman nostaa rumaa päätään, mutta ensi viikko onkin sopivasti taas kevyt. Muutamana iltana on ollut nukkumaanmennessä tuntemusta, jota kuvaisin "ei ihan levottomiksi jaloiksi, mutta sinne päin". Tällä on varmasti enemmän tekemistä jalkojeni yleisen turvotusherkkyyden kuin juoksuharjoittelun kanssa. Siihen auttoi, kun pidin jalkojen päällä kylmäpusseja hetken aikaa ennen nukkumaanmenoa eikä vaivaa ole nyt ollut, ehkä se liittyi korkeisiin lämpötiloihinkin.

Ei liity jalkojen juoksukuntoon, mutta tällaiset muistot sain kesämökkireissulta Oittiin, johon viittasin viime postauksessani. Osa näistä puremakohdista näkyy vieläkin, vaikkeivät onneksi enää viikon jälkeen kutisseet. Vihaan hyttysiä.

Ekstraa lopuksi: 

Tämänkertainen loppukevennys olkoon oodi tukisukille. Olen omistanut niitä muutaman parin jo jonkin aikaa, mutta nyt kesällä niiden pitäminen työvuoroissa on vähän jäänyt, kun työasuna on ollut shortsit eivätkä tukisukat ole niiden kanssa kovin esteettisesti miellyttävä yhdistelmä. Tämä on sitten tuntunut jalkojen turvotuksena työvuorojen jälkeen, mutta ainakin osaan arvostaa rakkaita tukisukkiani nyt entistä enemmän. Nimittäin heti kun ilmojen viilennyttyä puin töihin pitkät housut ja niiden alle tukisukat, jalat tuntuivat paljon kevyemmiltä töiden jälkeen. Siispä suosittelen sukkia, jalkojen terveydenhoidossa ei ole mitään noloa!

Eilinen ex tempore -käynti kirjallisuustapahtuma Finnconissa oli mainio päätös sekä hyvän ohjelman että tämän kirjasaaliin vuoksi.

Onko muilla kokemuksia tukisukista, työmatkaliikunnasta tai heittelehtivästä GPS-mittauksesta? Juuri nyt odottelen jatkoa eSimo-treeniohjelmalleni, kun ensimmäinen kolmen kuukauden jakso tulee pian päätökseensä ja sen jälkeen ohjelmalle pyhitetty Google Sheets ammottaa toistaiseksi tyhjyyttään. Odotan seuraavia treenejä taulukkoon yhtä innokkaasti kuin jos lukisin jotain koukuttavaa kirjasarjaa.