Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu tekijänoikeusvapaasta kuvapankista.
Listataanpas tänään jotain vähän hassummanpuoleista, eli juoksijan puolineuroottisia mietteitä muutoin kaikille ihmisille tutuissa tilanteissa. Meikäläisellä on pitkästä aikaa suunnitelmia ulkomaanmatkalle ja se on jatkuvasti mielessä jo näin viitisen kuukautta ennen lähtöä. Ensin ilmoittauduin kolmen päivän ratsastusseikkailulle Skotlantiin, ja sitten asiaa tarkemmin mietittyäni päätin jatkaa reissua viikon mittaiseksi nauttimalla teatterista ja muista kulttuurielämyksistä Lontoossa viikonlopun ajan. Siinähän on viikoksi ohjelmaa kerrakseen, mutta koska juoksuharrastus on sekä rutiini että ihan aito nautinnon lähde elämässäni, aika pian mitä tahansa reissuja suunnitellessa pompahtaa mielen perukoilta ajatus: Voisiko tällä reissulla juosta? Tietenkin voi!
Siitä se sitten vasta alkaa, ulkomaanlenkin huolellinen suunnittelu. Alla olevat ajatukset kartoittavat varsin huvittavaa prosessia päässäni, kun suunnittelen lenkillä käymistä osaksi matkustamista. Totuushan tulee lopulta olemaan kuitenkin se, että fiiliksen ja jalkojen olotilan mukaan täytyy mennä ja sen näkee sitten reissun päällä. Mikään pidemmän tähtäimen juoksusuunnitelma ei varmasti mene pieleen yhden reissuviikon aikana.
10. Kuinka hyvin jalat palautuvat juoksukuntoon kolmen päivän ratsastusreissulta?
Matkaviikkoni alkupuolen suunnitelma on päivänselvä: nautin ratsastuksesta Skotlannin ylämaiden maisemissa kolmen päivän ajan enkä suo ajatustakaan lenkkareille. Ratsastusreissun loputtua siirryn kuitenkin vielä viikonlopuksi Lontooseen, jossa olisi mukava nähdä ympäristöä myös juosten. Ratsastus ei ole urheilulajeista fyysisesti raskain, mutta useiden tuntien viettäminen satulassa peräkkäisinä päivinä alkaa kyllä tuntua lihaksissa, jotka eivät kovin usein joudu hevosen selän asettamaan muotoon. Ei voi siis olla varma, missä kunnossa jalat ovat pari päivää ratsastusrupeaman jälkeen.
9. Millainen rutiini siinä kohtaa vuotta on muodostunut juoksemiseen ihan kotioloissa eli mistä lähden soveltamaan matkaa varten?
En lähde vielä arvailemaan, noudatanko syyskuun lopussa jotakin treeniohjelmaa vai juoksentelenko fiiliksen pohjalta. Olen kyllä laiska keksimään omia juoksuharjoituksia ja ohjelman seuraaminen tuo itselleni enemmän rauhaa kuin stressiä, joten jokin ohjelma, vaikka ihan vain ylläpitoon, on siinä kohtaa todennäköinen. Puolimaratontreenit on syyskuun viimeisellä viikolla ainakin jo ajat sitten juostu, kun puolimaraton on toivon mukaan juostu maaliin asti aika lailla kuukautta ennen matkaa.
8. Miten pidetään jaloista huoli matkustelun ja toivottavasti juoksun lomassa?
Lennot Helsingistä Edinburghiin ja Lontoosta takaisin Helsinkiin eivät onneksi kestä pitkään, ellei jotakin yllättävää satu. Taidan silti olla sisäisesti keski-ikäinen ja varautua lentojen ajaksi tukisukilla nesteitä kerääviin kinttuihini, koska jos se auttaa pitämään jalkoja edes yhtään juoksuterässä tai vastaavasti helpottamaan lomajuoksuilta palautumista kotiin suunnatessa, kannattaa mahdollisuus käyttää. Pidän nykyään tukisukkia muutenkin lähes joka päivä silloin, kun en ole lenkillä, ratsastamassa tai nukkumassa, joten pidän niitä myös Lontoossa lompsimisen ajan, mikä tulee varmasti ehkäisemään jalkojen kipeytymistä.
7. Toivottavasti saan nukuttua, että jaksaa juosta... ja tietysti myös nähdä kaupunkia.
Olen varannut hotellihuoneen Lontoosta ja ratsastusloman tarjoaja hoitaa kaikki yöpymiset Skotlannissa, joten ainakin on öisin paikka, jossa nukkua. Eri asia on sitten, kuinka hyvin nukkuu vieraassa paikassa ja kuinka paljon tämä vaikuttaa juoksuintoon. Toivon kovasti, ettei yöjunailu Invernessistä Lontooseen vie voimia kovin pitkäksi aikaa; en ole koskaan nukkunut junassa, joten en tiedä, mitä odottaa.
Viime keväänä matkustin muutamaksi päiväksi Kölniin ja järjestelin hieman uudelleen silloista treeniohjelmaani, jotta sain mielekkään juoksun aikaiseksi vieraassa kaupungissa. Mielestäni ei ainakaan kannata suunnitella intervalleja tai mäkivetoja ulkomaanlenkille, koska yleensä ei voi tietää varmasti, löytyykö näihin harjoituksiin sopivaa alustaa mistään tai miltä etäisyydeltä. Pidempi lenkki palvelee hyvin siinä mielessä, että silloin ehtii juoksemisen lomassa oikeasti nähdä ympäristöään. Todennäköisesti Lontoon lenkki tulee siis olemaan jotakin pitkää ja rauhallista (muttei kuitenkaan mitään maksimaalista pitkistä), jos jalkani vain jaksavat.
Kommentit
Lähetä kommentti