Ylös, ulos ja uudet juoksutrikoot!

Kun lämpötila on pysytellyt nyt vähän aikaa vakaasti plussan puolella ja täältä Tampereenkin leveysasteilta alkaa löytyä lumettomia ja jäättömiä lenkkipolkuja, päätin vakaasti, että tällä viikolla tekisin eräänlaisen juoksijan talviunilta heräämisen ja vetelisin vuoden ensimmäiset ulkolenkit. Tarkoitusta varten tilaamani uudet juoksutrikoot tulivatkin jo tänään perille, joten tänään oli siis se suuri päivä!

Tilasin siis Stadiumin Adidas/Nike/Soc -alennusmyynnistä Adidaksen juoksutrikoot, koska vielä ei todellakaan ole shortsikeli, vaikka kuinka hikoilisi. Olin onneksi päässyt sovittamaan trikoita toisessa liikkeessä ennen tilaamista, koska en tiedä teistä, mutta minä en oikein uskalla tilata mitään urheiluvaatetta sovittamatta – liikkuessa istuvuus, mukavuus ja materiaalin tuntu on kuitenkin tosi tärkeää ja olisi ikävää ostaa vaate, joka ei sitten tuntuisikaan hyvältä.

Olin kokeillut muutamiakin eri juoksutrikoita, kun tajusin tarvitsevani sellaiset, eikä muuten löytynytkään ihan heti hyvin istuvia, vaikka kokeili mitä eri kokoja! Näistä Adidaksen Run 3 Stripesista tiesin kuitenkin ennen kuin ehdin edes vilkaista peiliin, että nyt on hyvät. Ei mitään raivostuttavia ryppyjä missään, vyötärö hyvällä kohdalla ja ihanan tuntuinen materiaali. Lisäksi kävi niin huvittavasti ja hyvin, että nämä 7/8 -mittaiset lahkeet (eli nilkan paljaaksi jättävät) muuttuvat maagisesti tällaisen 155-senttisen lyhytjalkaisen päällä juuri sopivan täyspitkiksi, mikä on mielestäni kaikista käytännöllisin mitta vaihtelevia sääolosuhteita ajatellen. Ja siis tämä ihmeellinen lahkeiden pidentyminen tapahtui, vaikka päädyin suureksi yllätyksekseni ostamaan S-koon! Olin nimittäin ihan varma, että reiteni ja ahterini olisivat Adidaksen mielestä vielä M-leirissä, kun Nikekin on sitä mieltä.
Tässä pohkeen ympärillä on vähän kummallinen sauma, joka kaivautuu nahkaan, jos koukistaa jalkaa. Ei kuitenkaan tuntunut ikävältä juostessa ja eivätköhän minun pohkeeni ole joka tapauksessa kapenemaan päin.

Kylpyhuoneessa jakkaran päällä on ainoa paikka, missä tässä asunnossa saa kunnollisesti valaistun edes melkein-kokovartalokuvan, joten pahoittelut siitä, että sääret eivät näy kokonaan.


Tältä siis näyttävät 7/8-lahkeet minun pätkäjaloissani.

Siispä upouusilla, superhyvillä ja vielä tyylikkäilläkin juoksutrikoilla vuoden ensimmäiselle ulkolenkille! Blogia vähänkään aikaa seuranneet tietävät, että olin odotellut tätä tapahtuvaksi jo vaikka kuinka pitkän aikaa, mutta täytyy myöntää, että innokkuuden keskelläkin pari asiaa mietitytti lähtiessä. Onnistunko löytämään neljän kilsan mittaisen, juoksukunnossa olevan reitin? Saanko kamalan tottumattomuusshokin mäistä? Tukehduttaako katupöly? Ja ennen kaikkea, mitä hittoa tuonne kahden asteen lämpötilaan ja kylmään tuuleen pukee päällensä?!

Loppujen lopuksi sain kuitenkin olla todella tyytyväinen siitä, etten suunnannut tutulle ja turvalliselle juoksumatolle tänään. Juoksuohjelmaani kuului tällä kertaa neljän kilometrin lenkki niin rauhallista vauhtia, että sillä jaksaisi juosta melkein kuinka pitkään tahansa, joten sikälikin tämä oli hyvä kohta lähteä kokeilemaan ulos. Löysinkin helposti hyvältä tuntuvan tahdin, vaikka välillä pitikin muistuttaa itselleen hyvän tuulen vallatessa mielen, ettei lähde kirimään. Kaikista reitille sattuneista ylämäistä huolimatta olo oli koko ajan niin kevyt ja rento, että ehdin hyvin nautiskella maisemista Näsijärven rannalla ja Finlaysonin vanhalla tehdasalueella, jonne reitti vei. Katupölyn sijaan ainoa ärsyttävä asia oli yhdet maailman pisimmät punaiset liikennevalot. Niin, ja kyllä sekin vähän risoi, että Polar-sykemittari viitsi kiipeillä 192-lukemiin, kun en oikeasti ollut edes hengästynyt missään kohtaa. Minä kuulkaas luulen, että Polar on ollut koko ajan vähän kujalla. Sen kilometrimittauskin heitti taas noin kuudellasadalla metrillä.

Kaiken kaikkiaan päivän saldona on siis hienot trikoot ja oikein rento ja mukava lenkki kauniissa auringonpaisteessa, joten paljoa muuta ei pieni juoksija tarvitse käydäkseen parin tunnin päästä hyvillä mielin yöpuulle. Nautiskelkaahan tekin keväästä ja valosta, kukin tavallanne!

Kommentit

  1. Oi, onpa hienot! Onko noi sellaista kiiltävää materiaalia vai mattapintaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ovat kiiltäväpintaista, sellaista mukavantuntuista "urheiluvaatekangasta". :)

      Poista
  2. Komiat on pökät - vaikka olenkin periaatteessa Nike-tyttönen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään myös kannattaa Nikea, mutta usein se käy liian raskaaksi lompakolle. :D Nyt on kuitenkin kesää ja varsinkin HCR:ää ajatellen tähtäimessä yhdet todella kivat Niken juoksushortsit, bloggaan niistä sitten!

      Poista

Lähetä kommentti