Kyllä kelpaa asua Haagassa juoksuharrastajana, kun täällä on kesäisin ihan oma juoksutapahtuma. Runner's High ja FC POHU järjestivät Haaga Runin nyt kuudetta kertaa, mikäli muistan oikein tapahtuma-alueen kuulutuksista. Itse osallistuin kotipitäjäni juoksulle toista kertaa; viime vuonna osallistuin vitoselle ja tällä kertaa kympin matkalle. Siinä ovatkin kaikki Haaga Runin matkavaihtoehdot.
Runner's High'ltahan on kotoisin myös tällä hetkellä noudattamani treeniohjelma. Harjoitusohjelman suunnitellut valmentajani tiesi jo aloituskeskustelua käydessämme, että tarkoituksenani oli osallistua Haaga Runin kympille elokuussa, joten asia oli huomioitu tämän viikon ohjelmassa. Viimeinen lenkki ennen Haaga Runia oli kevyt 30-minuuttinen ja muutama reipas veto tiistaina; pariksi päiväksi ennen lauantain kymppiä taas oli määrätty lepoa. Näin pääsin kympille levänneillä jaloilla.
Haaga Runin kisatoimisto ja lähtöalue sijaitsivat muutaman minuutin päässä kotoani ja lähtö oli kello 12, joten kisalauantain aamu sujui varsin rennosti. Kävin jopa kotona juoksunumeron hakemisen ja lähdön välissä. Tällä kertaa muistin ottaa kuulokkeet mukaan ja pakkasin juoksuvyössä juotavaa mukaan, sillä päivästä oli luvattu paahteinen ja sellainen siitä myös totisesti tuli!
Sen lisäksi että tapahtuma-alue oli lähellä, oli myös reitti nyt kaksi vuotta Lassilassa ja Haagassa lenkkeilleenä hyvin tuttua maastoa. Sekä vitosen että kympin juoksijat lähtivät matkaan läheltä Lassilan urheilukenttää, josta reitti vei Lassilan läpi Runar Schildtin puistoon, Alppiruusupuiston vierestä ja Huopalahden aseman kautta takaisin Lassilaan. Vitosen juoksijoiden kääntyessä kohti maalia kympin reitti lähti vielä kierrokselle Mätäjoen ympäristössä, pisimmillään lähellä Malminkartanoa. Reitti oli ihan muutamaa lyhyttä ylämäkeä lukuun ottamatta huomattavan tasainen ja muutenkin helppo edetä; sitä olisi ollut oikein ilo juosta, ellei olisi ollut niin tuskallisen kuuma. Tietääkseni lämpöä oli noin 25 astetta ja se tuntui oikein hehkuvan sisuksissani. Tuntui siltä, kuin nahallani olisi voinut vaikka paistaa jotain. Opin ehkä jotain nesteytyksestä Helsinki City Marathonviestillä, koska vaikka eteneminen oli muuten todella raskasta, en sentään tällä kertaa saanut seurakseni jyskyttävää nestehukkapäänsärkyä juoksun aikana.
Sellainen ajatus on aina vähän jännittänyt tässä juoksutapahtumia käydessä, että mitä jos joutuu olemaan se koko kisan hitain juoksija. No, se tuli nyt koettua, eikä se ollutkaan niin kamalaa. Suunnitelluista juoksu-kävelyintervalleistani ei sitten lopulta tullut oikein mitään, vaan jouduin kyttäämään sitä, ettei sykkeeni liitelisi yli 200:ssa ihan koko aikaa. Reitinohjaajat olivat edelleen paikoillaan ja tsemppasivat mahtavasti meikäläisen hortoillessa viimeisiä tuskaisia kilometrejään ja kun reittiä valvonut pyöräilijä sai minut lopulta kiinni, hän kysyi vain ystävällisesti vointia ja kituutti kärsivällisesti mukanani maaliin asti, vielä onnittelikin maaliin päästyäni. Tapahtumalle ei ollut myöskään määritelty nettisivujen infon perusteella mitään maksimisuoritusaikaa.
Tuloslistojen perusteella Haaga Runilla juoksi vähän yli 80 osallistujaa molemmilla matkoilla, mutta jälleen kerran tapahtuman pienuus ei syönyt millään tavalla järjestelyiden mitä korkeinta laatua. Reitti oli niin selvästi merkitty, että parhaimmillaan näki monessa kohtaa reittiä kolmekin seuraavaa reittinauhaa. Kympin matkalla oli yksi juomapiste ja joka ikisessä risteyksessä oli valvoja, joka tiesi aivan tarkkaan, mihin suuntaan piti kääntyä ja ohjeisti tarvittaessa kulkemaan nimenomaan kevyen liikenteen väylää. Järjestäjien lisäksi myös osallistujien osalta tunnelma oli aivan kohdillaan; kun käännyin viidennen kilometrin jälkeen kohti kympin juoksijoiden loppumatkaa, juoksunsa juosseet vitosen osallistujat kannustivat tuntematonta ihmistä.
Haluan jatkossakin ehdottomasti tukea näin upeasti järjestettyä paikallista tapahtumaa, joten Haaga Run on tainnut nyt voittaa itselleen vakioasiakkaan. Osallistuminen tukee omalta osaltani myös ekologisia tavoitteita juoksuharrastuksessa; viime aikoina on juoksupiireissä noussut keskustelunaiheeksi, miten juoksua voisi harrastaa entistä ympäristötietoisemmin, ja yksi parhaista keinoista on paikallisten tapahtumien suosiminen. En tiedä, kuinka moni Haaga Runille osallistuvista on paikallisia, mutta itsehän en joutunut käyttämään minkäänlaista kulkuvälinettä kisapäivänä. Tietysti suosittelen Haaga Runia muillekin kuin haagalaisille, koska laadukkaat järjestelyt on tosiaan näemmä taattu tässä tapahtumassa. Kysymys ensi vuoden tapahtumaan ei siis omalla kohdallani ole "Osallistunko?" vaan "Kumpi matka?"
Kommentit
Lähetä kommentti