Tänään bloggaillaan viimeisen kerran vuoden 2024 Helsinki Marathonin puolimaratonista, koska täytyyhän postaussarja saattaa päätökseen. Kisaraporttini puolimaratonilta on muuten pistänyt vipinää tämän blogin kävijämääriin – olen kiivennyt tällä viikolla kuudennelle sijalle Blogit.fi -sivuston liikunta-aiheisten blogien top-listalla, ja omissa tilastoissani puolimaratonpostaus on kerännyt keskimääräistä noin puolet enemmän katselukertoja! Kiitos siis kaikille lukijoille, toivottavasti voin tarjota kiinnostavaa luettavaa vielä puolimaratonin jälkeenkin. Ainakin luvassa on pian lisää ratsastusaiheisia tekstejä, joita on myös luettu paljon.
Viimeinen treenipostaus tältä varsinaiselta juoksukaudelta on vähän erimallinen kuin edelliset. Viimeinen viikko treeniohjelmasta poikkesi niin paljon rakenteeltaan aiemmista, että erotin sen omaksi postauksekseen sen sijaan, että olisin ympänyt sen yhdeksännen ja kymmenennen viikon kanssa. Väliotsikointia ei tarvita, kun voin nyt kirjoittaa vain yhdestä viikosta kronologisessa järjestyksessä. Olen miettinyt vähän väliä, onko kahden treeniviikon yhdistäminen samaan postaukseen muutenkin lukijalle vähän sekavaa. Tästä saa esittää mielipiteitä!
Viikko 11/11 19-25.8.
Maanantai: ala- ja keskivartalon kuntosaliharjoitus
Tiistai: kisaintervallit 5 km
Torstai: kevyt lenkki 4,5 km
Lauantai: Helsinki Marathonin puolimaraton
Sunnuntai: 30 min jooga juoksijoille
Viikon juoksukilometrit: 31,6
Maanantai oli poikkeuksellisesti kuntosalipäivä, varmaankin jotta sen ja lauantain puolimaratonin välille muodostui mahdollisimman paljon etäisyyttä. Harjoitus oli taas selvästi kevyemmästä päästä ja kestikin vain noin 40 minuuttia tavanomaisen reilun tunnin sijaan. Liikkeet olivat helpompia; ei levytankokyykkyjä tai takareisipitoja enää tässä vaiheessa. Kuntosalin jälkeen kävin urheiluhieronnassa vakituisella UniSportin hierojallani ja se tulikin tarpeeseen ennen lauantain koitosta, koska poikkeuksellisesti takareiteni olivat aivan täydessä umpisolmussa. Olivat ne olleetkin vähän väliä aika kramppiherkät.
Tiistaina ohjelmassa oli kisaintervalleja, eli muutama kilometrin veto puolimaratonille suunnitellulla vauhdilla. Näistä vedoista jäi aivan mahtava fiilis. Vauhti tuntui juuri sellaiselta, että etenin, mutta voisin kuvitella jaksavani sillä monta tuntia, kuten puolimaraton tulisi kestämään. Jee!
Harjoittelu oli keventynyt koko ajan viimeisten parin viikon ajan, ja kisaviikko oli, tietenkin itse puolimaratonia lukuun ottamatta, todella kevyt. Tuntui omituiselta lepäillä joka toinen päivä, kun olin tottunut liikkumaan kunnon tehoilla viitenä päivänä viikossa ja sen lisäksi tekemään kevyttä liikkuvuusharjoittelua. Pidättäydyin kuitenkin käymästä ylimääräisillä kävelyillä. Runnakin käski olemaan mahdollisimman paljon pois jalkojen päältä, jopa siinä määrin, että kannatti hyötyliikunnan sijaan kerrankin suosia joukkoliikennettä kaikissa siirtymisissä. Se, että olisin tuntenut jaksavani liikkua enemmän, oli tietysti vain hyvä merkki; sehän on harjoittelun keventämisen tarkoituskin, että kisaan riittää ylimääräistä virtaa.
Viimeinen lenkki ennen puolimaratonia koitti torstaina. Menin saman 4,5 kilometrin reitin kuin edellisellä viikolla, mutta tällä kertaa juoksu tuntui asianmukaisen kevyeltä eikä minun tarvinnut olla huolissani kiipeilevistä sykkeistä.
Normaaleista sykelukemista huolimatta muistan, että tällä viikolla kuvittelin todella moneen kertaan itselleni flunssaoireita. Jos on olemassa maranoia, niin kai sitten myös puolimaranoia? Jokainen niistäminen nosti epäilykset alkavasta nuhasta ja jos kurkku oli kuiva, se oli varmasti tulossa kipeäksi. Ihmettelin myös ihan todella, missä ihmeen mielenhäiriössä olin suostunut osallistumaan Kuorojen kierrokselle puolimaratonviikon torstaina. Helsinkiläisten kuorojen muodostaman suurkuoron esiintyminen Tuomiokirkon portailla sekä pienempien kokoonpanojen esiintyminen helsinkiläisissä ravintoloissa tarjosi ihanteelliset olosuhteet pöpöjen leviämiseen! Sitä paitsi suurkuoron harjoitukset sekä itse esiintymiset tarkoittivat huomattavan paljon jaloillaan olemista, mikä ei ehkä ihan oikeasti ollut kaikista fiksuinta. Onnistuin kuitenkin lopulta huolenaiheideni keskelläkin nauttimaan todella mukavasta kuorotapahtumasta.
Kävin hakemassa jo perjantaina juoksunumeron sekä varustesäilytyspussin Helsinki Marathonin kisatoimistosta, ja poikkeuksellisesti liikuin keskustasta Meripuistoon ratikalla, kun tavallisesti kävelisin mokomat pari kilometriä. Keskityin koko päivän juomaan reilusti vettä ja syömään vain tylsiä ruokia, jotka eivät varmasti aiheuttaisi minkäänlaisia nytkähdyksiä ruuansulatukseen. Puhisin patoutunutta energiaa, kun pakkasin kaiken valmiiksi aikaista kisa-aamua varten.
Kirjoitin puolimaratonista oman postauksensa, joten ihmeteltäköön tässä vain vielä kerran lyhyesti, kuinka upeasti se meni! Pitkä juoksu jäi eniten tuntumaan ulkoreisissä ja oikeassa jalkapohjassa kantapään tuntumassa, googlaukseni perusteella hyvin plantaarifaskiitin omaisesti. Jalkapohja vaivasi vielä muutaman päivän seuraavallakin viikolla, mutta onneksi parani itsekseen levolla. Runnan joogaharjoituksen tekeminen puolimaratonia seuraavana päivänä hieman epäilytti umpisolmussa olevien lihasten kanssa, mutta kun lähdin tekemään harjoitusta sillä mielellä, että en kiskoisi kehoani mihinkään suuntaan vaan nauttisin rauhallisesta liikkeestä ja hengityksestä, se tuntui jopa yllättävän hyvältä. Venytykset selälle ja pohkeille tulivat tarpeeseen. Jouduin jättämään tekemättä vain yhden erityisen intensiivisen liikeen, jossa piti kannatella paljon omaa painoaan.
Ekstraa lopuksi: seuraavat suunnitelmat
Kuulostaako hullulta, että heti puolimaratonin jälkeisenä maanantaina tein Runnalla uuden juoksuharjoitteluohjelman? Ei hätää, kyseessä on "Post-Race Recovery" -ohjelma eli varovaista palailua takaisin juoksuun ison suorituksen jälkeen. Tämä ohjelma kestää vain kolme viikkoa, ensimmäiselle viikolle oli ajoitettu vain yksi lenkki tasan viikon päähän puolimaratonista, ja vasta kolmannella viikolla tulee varovaisesti mukaan tempoharjoittelua ja pitkistä. Valitsin nyt vain kaksi juoksukertaa viikossa, koska haluan kokeilla, mitä yhden Bodycombat-tunnin sisällyttäminen viikkoon tekisi jumiutumisvaarassa olevalle alaselälleni. Tällä viikolla, eli palautumisohjelman toisella viikolla, lisäsin Runnaan myös kaksi kuntosaliharjoitusta viikkoon. Loppuvuosi on hyvää aikaa keskittyä enemmän lihaskuntoon, mutta en suoraan sanottuna jaksa huhkia kuntosalilla ihan hirveän monena päivänä viikossa, koska vaikka siihen on nyt tottunut, niin ei se varsinaisesti riemukasta ole.
Olen nyt myös nähtävästi toteuttamassa suunnitelman, joka putkahti mieleeni jo viimeisillä viikoilla ennen puolimaratonia: ilmoittauduin Helsinki Marathonin ihan kokonaiselle maratonille ensi vuonna! Tapahtuma oli niin upeasti järjestetty ja oma juoksukuntoni pääsi yllättämään niin massiivisesti, että uskaltauduin nyt tällaisen askeleen ottamaan. Ensi vuoden Helsinki Marathonista tulee näin ollen toinen lähtöni maratonille ja eikö olisikin mahtavaa, jos sillä kertaa pääsisin ihan maaliin asti?! Nyt on ainakin vielä hyvin aikaa harjoitella. Minua on aina myös helppo houkutella paketti-ilmoittautumisilla, joten ilmoittauduin myös saman tapahtumajärjestäjän Helsinki10:lle, joka juostaan huhtikuun lopussa juuri sopivasti niin, että pääsen sen jälkeen aloittamaan 16-viikkoisen harjoitteluohjelman kohti maratonia. Helsinki10 tulee olemaan itselleni ihan uusi kokemus.
Juoksuharrastus siirtyy nyt loppuvuodeksi palauttavaan ja sitten pikkuhiljaa ylläpitävään tilaan, mutta bloggaus jatkuu!
Kommentit
Lähetä kommentti