Juoksuvuosi 2025 ja 75 HARD viikko 1

Vuoteen 2025 mahtui vielä yksi juoksutapahtuma, kun ilmoittauduin Vantaan Uudenvuodenjuoksulle. Idea tuntui niin hauskalta, että valitsin kahdesta tarjolla olleesta matkasta kympin, vaikka mielessä kävi, että loppuvuoden vähäisesti kertyneille juoksukilometreille olisi vitosen matka ollut realistisempi loppuhuipennus. 

Tällä kertaa kävi niin, että sitä varovaisempaa intuitiota olisi kannattanut kuunnella, koska eteneminen Uudenvuodenjuoksulla tuntui lopulta aivan yllättävän kamalalta. Olin tutkinut tapahtuman nettisivuilta tarkkaan, että juoksulle ei ollut nimetty maksimisuoritusaikaa, mutta kävi silti nopeasti ilmi, että tämä juoksu taisi olla tarkoitettu paljon nopeammille juoksijoille kuin minä. Ei mennyt kymmentäkään minuuttia lähdöstä, kun kaikki muut kymppeilijät olivat ampaisseet kauas eteeni ja kamppailin hitauden ja yksinäisyyden tunteiden kanssa, kun muutamaa minuuttia myöhemmin lähteneet vitostelijat singahtelivat ohitseni. Juoksin melko täsmälleen samaa vauhtia ennätyskympilläni kevään Helsinki10:llä ja fiilis oli aivan eri, kun ympärilläni oli kokonainen jänisporukka samanvauhtisia juoksijoita ja takanakin oli puskuria. 

Siihen päälle vielä täytyy myöntää, että nyt talvijuoksu yllätti suomalaisen. Minulla oli lopulta kyllä ihan oikeat vaatekerrokset päällä, mihin olin harjaantunut, koska juoksen ulkona ympäri vuoden. Pakkasella juoksu oli siis tuttua, mutta ei pakkasella kisaaminen, sillä tämä oli näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen talvijuoksutapahtumani. Oman senhetkisen juoksukuntoni lisäksi sain siis tuntea nahoissani, etten ollut yhtään miettinyt pakkasen vaikutusta keuhkoihin ja lihaksiin. Lihakset eivät lämmenneet misään kohtaa kunnolla vaan tuntuivat joustamattomilta pökkelöiltä.

Lämmin jalkakylpy tuntui erityisen ihanalta pakkasjuoksun jumittamille jaloille.

Tässä tapauksessa oli onni, että reitti kiersi yhtä ja samaa 2,6 kilometrin mittaista lenkkiä useamman kierroksen; se teki helpoksi sen, että myönsin tappioni kympin osalta ja lopetin juoksuni viiteen kilometriin. 

Uudenvuoden juhlintaan ei ollut pöydässäni tarjolla tällä kertaa niin sanottuja "herkkuja" mutta herkkua oli kyllä tämäkin uunilohiannos.

Otin tästä vuoden viimeisen juoksun persmäkiluisusta opikseni muutaman asian, mutta en antanut sen vaikuttaa siihen, miten ajattelen viime juoksuvuotta kokonaisuudessaan. Kokeilen talvista lappujuoksua uudelleen vähän viisaampana helmikuun Helsinki Central Park Runilla ja totean menneitä miettiessäni, että 2025 oli juuri minulle aivan hiton hieno vuosi juoksuharrastajana. 

Vuonna 2025 juoksin vihdoinkin ensimmäisen maratonini. Voiko mitään parempaa toivoa juoksijana? Siis ainakaan juoksijana, jolla on ollut tähtäimessä maratonin maaliviiva – ihminenhän voi aivan vallan hyvin olla juoksija ilman minkäänlaisia maratonhaaveitakaan. 

Maratonkunnon rakentaminen alkoi välitavoitteen kautta, kun juoksin myös Helsinki10:n, jonne harjoittelu alkoi jo helmikuussa. Täytin tavoitteeni alle 70-minuuttisesta kympistä kirkkaammin kuin olisin ottanut uskoakseni, ja siitä oli hyvä vaihtaa maratonvaihteelle. 

Maratontavoitteeni ei ollut mikään sen kummempi kuin päästä maaliin alle kuudessa tunnissa, joka oli Helsinki Marathonin maksimisuoritusaika. Tämä tavoite täyttyi niin hyvällä ilmavaralla ja vailla juuri mitään "30 kilometrin seinän" tai muiden vastaavien kuulemieni maratonkauhujuttujen kokemuksia, että innostuin ilmoittautumaan melkein heti uudelle maratonille, jolla voisi uskaltaa tavoitella hieman nopeampaa aikaa nyt, kun matka oli tuttu. Palaan tämänvuotisiin tavoitteisiini vielä myöhemmässä blogipostauksessa. 

Palauduin syyskuun aikana maratonilta oikein sujuvasti ja ajattelin olevan hyvä loppuvuoden suunnitelma vähentää juoksua ja täyttää siltä vapautunutta aikaa lihaskuntotreenillä ja ryhmäliikuntatunneilla. Kävi hieman toisin, kun syysmasennus osui minuun tällä kertaa yllättävän lujaa siihenkin nähden, että aiempien vuosien kokemuksen perusteella osasin siihen kyllä varautua. 

En tiedä johtuiko sitten lopulta suosikkijuttuni juoksun vähentämisestä vai oliko vain ihan täysin väistämätöntä niin pitkän treenikauden jälkeen, että väsähdin oikeastaan kaikkiin hyviin rutiineihin loppuvuodeksi. Kaikki nekin edistysaskeleet, jotka olin ottanut paremman ruokavalioperustan luomiseen opettelemalla tekemään kotona hyvää ja ravitsevaa ruokaa, ottivat roimasti takapakkia, kun väsytti niin perhanasti ja kaikki järkiperäinen tekeminen tuntui ärsyttävältä. Tästä ympyrä sulkeutuu siihen, että juoksukuntoni ei ollut lopulta valmis päättämään vuotta kymmenen kilometrin Uudenvuodenjuoksulle, vaikka Haaga Runin kympillä marraskuussa oli vielä ihan hauskaa. 

Vuonna 2026 täytyy siis selvästi olla parempi suunnitelma maratoninjälkeisille kuukausille, tai vaihtoehtoisesti vain hyväksyä matalaenergisyys ja kehittää joitakin toimia siihen, ettei ruokavalionikin lentäisi pimeän vuodenajan takia ulos ikkunasta. Pimeää ja väsynyttä loppuvuotta edelsi kuitenkin niin onnistunut juoksukausi, että uskallan ajatella jo ihan uusia tavoitteita, vaikkakin tutuille juoksumatkoille; ultramaratoneille tai vastaavasti lyhyisiin ratakisoihin minulla ei ole mitään hinkua. 

Sain heti piristysruiskeen alkuvuoteen ja motivaationlähteen uuden juoksuharjoitteluohjelman aloittamiseen, kun liityin kansainväliseen joukkoon, joka aikoo tavoitella henkilökohtaista ennätystään vitosen matkalla helmikuun loppuun mennessä. Siihen liittyy alussa mainitsemani Helsinki Central Park Run, ja siitäkin juttelen lisää paremmalla palstatilalla jossakin tulevassa postauksessa. 

Koska tosiaan kaipasin vuoden aloitukseen rutiineja, jopa vähän suorittavassa mielessä, aloitin viime postauksessa mainitsemani someviraalin 75 HARD -haasteen. Kerron nyt, miltä on tuntunut tehdä haastetta yhden päivän ja viikon ajan. 

Aloitin siis sunnuntaina 28.12., koska miksi olisi pitänyt odottaa vuoden vaihtumiseen? Edellisestä postauksestani voi kerrata, mitä kaikkea 75 HARD vaatii tekemään joka päivä 75 päivän ajan. Helpoin näistä tehtävistä on ollut alkoholittomuus, jota en ehkä tullut maininneeksi ruokavalion noudattamiseen liittyvän tehtävän kohdalla. 

No hehheh, en juo koskaan alkoholia muutenkaan, joten sitä ei lasketa haasteeksi. Helpoin oikeasti tehtävänä ollut tehtävä on ollut päivittäisen kuvan ottaminen. Se täytyy vain muistaa ottaa (vaikka mietin edelleen miksi) ja aikaa kuluu vain sen verran, kun asettelee kännykän pystyyn pianonkannen päälle selfiekameralle ja lyhyelle kuvanottoajastimelle säädettynä.

Hyvää kanawokkia moneksi päiväksi.

Ruokavalion noudattaminenkin on ollut toistaiseksi yllättävän helppoa, mutta se vaatii eniten suunnittelemista ja aikaa kauppareissujen ja kokkailun muodossa, joten nimeän sen vaikeimpana tehtävälistan kohdista. "Ruokavalio" ei omalla kohdallani tarkoita mitään sen kummempaa kuin että ostan kotiin pelkästään järkeviä ruoka-aineita jättäen sipsit, karkit ja muut ultraprosessoidut "ei kunnon ruuat" kauppaan ja saan syödä sitten vähän vapaammin tilanteissa, joissa olen jonkun muun kattaman ruokapöydän ääressä tai jossakin tapahtumassa. Silti arvelen, että tämä järkevä syöminen 75 päivän ajan saattaa olla viikkojen kuluessa se suurin haaste 75 HARDissa. En ole koskaan onnistunut noudattamaan järkevää ruokavaliota oikeasti pitkää aikaa, vaikka minulle on kerääntynyt ihan hyviä periaatteita ja ruokavalioni on kyllä siistiytynyt jonkin verran juoksuharrastusvuosien motivoimana. 

Iltapalavakioksi on muodostunut Isey Skyr -rahka, banaani ja kaakaojauhe. Aiemmin päivällä en yleensä tarvitse välipaloja, kun itse tehty lounas ja päivällinen pitävät kylläisenä niin tehokkaasti.

45 minuutin liikuntasessio kahdesti päivässä vaatii sekin tietysti aikaa. Tässä helpottavana tekijänä haasteen ensimmäisellä viikolla on ollut se, että työt alkavat vasta huomenna ja luennot viikon päästä, joten päivässä on ollut paljon vapaita tunteja. Vaikeutta on tuonut se, että sairastuin uudenvuodenpäivänä minimaaliseen flunssaan, joka ehkä osaltaan selittää myös raskasta etenemistäni Uudenvuodenjuoksulla, jolloin oli vielä autuaan tietämätön kantamastani pöpöstä. Tauti on ollut onneksi niin pieni, että olen pystynyt oikein hyvin täyttämään 45-minuuttisia hyvin kevyesti kävellen ja joogaten, ja tällainen pieni liikunta on varmaan itse asiassa ollut hyväkin siltä kannalta, että olen pystynyt nukkumaan paremmin; usein flunssa vie minulta pidemmän päälle yöunet, kun liikkumaan tottunut kroppa ei pääse liikkumaan. Kun tehtävänä oli tosiaankin liikkua kaksi 45-minuuttista pätkää päivittäin ja toisen näistä oli tapahduttava ulkona, liikuin ensimmäisen 75 HARD -viikon aikana näin: 

• Sunnuntai: kävely ja lihaskuntotreeni kehonpainolla, tässä kohtaa kuntosali ei ollut saatavilla ollessani viimeistä päivää vanhempien kotona
• Maanantai: kävely ja UniSportin Mobility-tunti livestriiminä
• Tiistai: kävely ja kuntosalitreeni
• Keskiviikko: Uudenvuodenjuoksu ja kehonhuoltotreeni UniSportin treenivideolta
• Torstai: kävely ja hatha-jooga UniSportin treenivideolta, tässä kohtaa huomasin olevani flunssassa ja käänsin tehot minimiin
• Perjantai: kävely sekä yhdistelmä Runnan ja UniSportin treenivideoiden kehonhuoltoa
• Lauantai: kävely ja kevyt lihaskuntotreeni kotona, kun flunssa alkoi jo väistyä
• Sunnuntai: kävely ja Bodybalance-tunti UniSportin livestriiminä

Kuten tästä näkyy, lähestyn päivittäistä liikuntatehtävää sellaisella taktiikalla, että vähintään toinen päivän kahdesta liikuntasessiosta saa olla jotain ihan kevyttä. Kun flunssa tuli taloon, kevenivät molemmat sessiot. Jos olisin ollut kuumeessa tai yskinyt keuhkojani pihalle, olisi liikkuminen saanut jäädä kokonaan väliin ja olisin saanut painiskella sen kanssa, että haasteen sääntöjen mukaan yksikin tekemätön tehtävä pakottaisi aloittamaan koko haasteen alusta. 

Kun aloitan taas juoksuharjoittelun, on tarkoitus kuitata tietenkin Runnan sanelemalla juoksuharjoituksella päivän ulkotreeni ja juoksemattomina päivinä edelleen kävellä. Päivän toisena treeninä toimii lihaskuntotreeni (yhdistettynä kävelyyn, mutta ei peräkkäin, koska haasteen sääntöjen mukaan päivän kahden liikuntasuorituksen väliin täytyy jäädä vähintään kolme tuntia) tai jokin kevyt juttu, kuten jooga tai kehonhuolto. Näitä löytyy sekä juoksuvalmentajanani toimivasta Runna-sovelluksesta että UniSportin valikoimista. Flunssaisena halutessani välttää kaupungilla ravaamista olen käyttänyt online-valikoimaa, mutta tervehdyttyäni saatan käydä jumppaamassa paikan päälläkin. Täytyy kuitenkin sanoa, että kun päivään täytyy mahduttaa kaksi treeniä, niin kotijumppaamisen mahdollisuus helpottaa kaiken ehtimistä huomattavasti. Tähän pimeään aikaan vuodesta on muodostunut aika luontevasti päivän rytmitys niin, että olen tehnyt ulkoliikunnat (lukuun ottamatta Uudenvuodenjuoksua) aamupäivällä melkein heti aamupalan (ja valokuvan ottamisen) jälkeen ja sisäliikunnat myöhemmin. 

Haasteeseen kuuluva päivittäinen kymmenen sivun ei-fiktiivinen ja "kehittävä" lukutehtävä antoi tilaisuuden ottaa viimein työn alle jo ajat sitten yliopiston Tiedekulmasta nappaamani mielenkiintoinen pokkari. Pokkariin on koottu tässä tapauksessa terveyteen liittyvien eri alojen tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita. Artikkeleiden akateemisuuden taso on riittävän matalalla, että tällainen humanistikin voi lukea niitä vaivattomasti, mutta olen oppinut vaikka mitä mielenkiintoista siitä, mitä viimeaikaisin tutkimus tietää muun muassa syöpien perinnöllisyydestä ja suolistomikrobeista. Kymmenessä sivussa pitäytymisen sijaan olen lukenut jokaisen yli kymmensivuisen artikkelin loppuun saman päivän aikana, ja niitä jää vielä muutama luettavaksi ensi viikolle ennen kuin on aika vaihtaa kirjaa.

Vedenjuontitavoitteesta ei ole hirveästi sanottavaa. Alkuperäisen haasteen vaatiman kokonaisen gallonan sijasta juon päivittäin sen verran vettä kuin Garmin Connect -sovellukseni suosittelee, eli noin kolme litraa päivittäin. Tämä ei ole ollut minulle kovin vaikeaa, koska juoksuharrastus on motivoinut jo vuosien ajan kiinnittämään huomiota aika runsaaseen nesteytykseen pitkin päivää. 

Kaiken kaikkiaan 75 HARDin kanssa eläminen on ensimmäiset kahdeksan päivää ollut yllättävän helppoa. Nautin kaikenlaisten asioiden etukäteen suunnittelusta, joten liikuntahetkien ajoittaminen ja aterioiden suunnittelu ei ole tuntunut vielä työläältä. Tiedostan kuitenkin vahvasti, että haaste voi muuttua työläämmäksi sitten, kun työt ja luennotkin tulevat kuvioihin. Sitä silmällä pitäen olen kuitenkin tarkistanut ensi viikon osalta jo etukäteen, missä väleissä minulla on aikaa liikkua ja milloin minulla pitää olla syötävää kotona. 

Talvinen sääkään ei ole vielä tullut ulkona liikkumisen tielle, kun ulkona on ollut tähän mennessä vain virkistävän kylmää ja auratut kulkureitit, eikä jollekin päivälle ennustettu lumipyry toteutunut. Saa nähdä, miltä tuntuu pakkasten kiristyessä pian huomattavasti. Jos totean huomenna aamulla olevani riittävän terve juoksemaan, joudun vetelemään lenkkini kuudentoista asteen pakkasessa ja siitä on hetki aikaa, kun olen kärvistellyt niin kylmällä juoksulenkillä. Olisi ihanaa, jos tänä vuonna tulisi hiihtolatu tuohon kotikatuni päähän. 

Blogissa jatkuu seuraavina viikkoina tulevan vuoden suunnittelu sekä 75 HARD -haasteen seuranta, tervetuloa lukemaan edelleen ja kaikkea parasta uuteen vuoteen 2026, joka pitää opetella kirjoittamaan oikein!