Hei vaan tältä puolelta kevättä! Itse näköjään juhlin vuodenajan vaihtumista jollain ihmeellisellä kurkkutaudilla, joka ei väsytä lainkaan, mutta jyrää äänen lähes maan alle. Luulisi, että tällä tavalla lievästi kipeänä olisi ihanteelliset olosuhteet tehdä jotain älyllistä ja rauhallista, kuten vaikka blogata, mutta alan olla niin kyllästynyt lepäilyyn, etten saanut viime yönä juuri lainkaan nukuttua (hyvä yrittää rauhoittua, kun saa juuri silloin päähänsä, että herranjestas kun HCR:ään ei ole enää kovin pitkä aika!) ja nyt se tuntuu aika paljon silmissä, joita ei yhtään huvittaisi tuijotella läppärin ruutua. Koettakaa siis kestää, kun räpellän tästä kasaan viime kuun koonnin tammikuupostauksen mallin mukaisesti. Pelkästään tämän postauksen suunnittelu poiki taas kymmenisen uutta ideaa, joten kunhan tästä paranen ja silmätkin ovat paremmin menossa mukana, voi kirjoittelu jatkua taas kunnon spurtilla eteenpäin!
Lenkit ja muu liikunta
Lenkkeilin helmikuun ajan 1-3 kertaa viikossa 4-6 kilometrin mittaisia matkoja. Kilometrien määrä siis väheni hiukan tammikuusta, mutta kokeilin vähän uusia jänniä juttuja, kuten progressiivista lenkkiä (eli kasvattaen vauhtia vähäsen joka kilometrillä) ja sykkeen pitämistä sykealueilla 2-3. Sain myös selvitettyä maksimisykkeeni noin 204:n hujakoille ja nautin kummallisen paljon äärirajoilla spurttailusta. Sykemittari on ollut periaatteessa kyllä hyödyllinen kapistus, mutta myös aiheuttanut hiukan hämmennystä näyttämällä lyhyempiä matkalukemia ja hitaampia vauhteja kuin juoksumaton tai Runkeeper-sovelluksen vastaavat luvut, ja ilmoittamalla kevyentuntuisillakin lenkeillä 170-180 -tason sykelukemia. Tässä on nyt pienellä noviisilenkkeilijällä pohdinta meneillään, että olisiko pidemmän päälle järkevää pitää katse sykemittarissa, juosta vieläkin hitaammin ja vaikka kävellä vähän väliä, vai jatkanko juoksemista ihan vain omien olotilojen ja palautumiskyvyn perusteella. Sykkeet ja sykealueet ovat tietysti yksilöllinenkin asia, sen tiedän. Juoksukaupan treeniohjelma puolimaratonille ehti juuri ja juuri alkaa helmikuun puolella – tänä viikonloppuna piti olla viikon ja koko ohjelman toinen lenkkitreeni, mutta pikkuflunssa päätti toisin...
Tutut suosikkini power-jooga, BodyPump ja BodyCombat on pidetty mukana ja lisäksi kävin kahteenkin kertaan testaamassa BodyBalancea, kun power-joogaa ei ole ollut joka viikko arki-iltaisin ohjelmassa. Selvittelin hiukan mielipiteitäni tästä lajista ja kirjoittelen siihen liittyen pian.
Syöminen
Helmikuussa tapahtui sellainen harvinainen asia, että tein itse ruokaa – jopa useamman kerran! Tässä kohtaa täytyy kertoa teille, että keittiössä puuhailu on yksi minua maailman vähiten kiinnostavista asioista ja ravitsemukseni on peräisin hyvin pitkälti ruokaloista, salaattitiskeiltä ja pakastimesta. Alkoi kuitenkin sen verran häiritä mikroruokien ällistyttävät suola-, rasva- ja sokerimäärät, että kun siskoni vinkkasi minulle helpon ja terveellisen Paremmille tavoille -kirjan, huomasin ihmeekseni tarttuvani haasteeseen. Täytyy sanoa, että pidän edelleen ruuanlaittoa aivan suhteettoman rasittavana puuhana siihen nähden, kuinka arkinen ja monille ihmisille itsestäänselvä asia on kyseessä, mutta olen ehtinyt todeta osan noista resepteistä paitsi suhteellisen nopeiksi valmistaa, myös niin ravintorikkaiksi, että ne pitävät jopa kroonisen iltanapostelijan tyytyväisenä päivällisen ja nukkumaanmenon välisen ajan. Täytyy kirjoittaa lisää näistä ahaa-elämyksistä. En kuitenkaan lupaa kuvia luomuksista, koska olen vielä naurettavan paljon huonompi ottamaan ruuista kuvia kuin innostumaan niiden aikaansaamisesta.
Järkevän ruokavalion noudattamisen suhteen on ollut muutama löysempi päivä, mutta nämä ovat yleensä olleet suunniteltuja – tiesin esimerkiksi etukäteen, että Oscar-gaalaa katsellessa tulee mässättyä ja ehkä ensimmäistä kertaa ruokavalioremontin aikana tuo asia ei aiheuttanut minulle minkäänlaista päänvaivaa ennen tai jälkeen. Usko arkirutiineihin palaamiseen syömisenkin osalta alkaa olla niin vahva ja mielihalut ovat käyneet niin harvinaisiksi, että pystyy herkuttelemaan entistä paremmalla omallatunnolla silloin tällöin. Lupasin itselleni pitää erityisen hyvää huolta riittävästä proteiinin saannista ja tässä olen mielestäni onnistunut, mutta kuinka vaikeaa voikaan olla muistaa syödä yksi tuore hedelmä päivässä?!
Mieliala
Vuoden alusta lähtenyt, lähes yli-inhimillisen tuntuinen virkeys pääsi hiukan notkahtamaan, mutta siihen on olemassa uskoakseni täysin treenien rasitustasosta riippumaton syy. Koko helmikuu vierähti nimittäin koiran terveydentilaa huolehtiessa, eikä oikeastaan vieläkään ole löytynyt syytä siihen, miksi Mimiltä lähti yhtäkkiä ruokahalu ja punasoluarvot laskivat. Kuukauden aikana otettiin monet verikokeet ja odoteltiin niiden tulokset, suostuteltiin normaalisti tyypillisen ahnetta koiraa syömään edes henkensä pitimiksi ja yritettiin hidastaa sen jatkuvaa laihtumista.
Tällainen pitkäaikainen tilanne pääsi vaikuttamaan jopa kaltaiseeni stressi-immuuniin; pinna on ollut monesti aivan turhan kireällä ja kun henkinen kapasiteetti ei käy aivan täydellä teholla, se näkyy aina ensimmäiseksi sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka on tuntunut aina lähtökohtaisesti hyvältä päästä vähän pois kotoa näkemään ihmisiä, niin isompiin porukoihin on väsähtänyt helposti ja kiinnostus johonkin keskusteluun on saattanut lopahtaa aivan kesken kaiken – minkä tiedän olevan todella törkeää keskustelukumppania kohtaan! Energiaa bloggaamiseenkin on ollut aavistuksen verran vähemmän, vaikkei tätä nyt ole sentään onneksi ihan heitteille jätetty. Näkee kuitenkin tätä koontia kirjoittaessa, että muutama blogipostauksen aihe on jäänyt roikkumaan viime kuulta. No, onneksi Mimi on lääkityksen ansiosta taas enemmän oma itsensä ja ruokakin maistuu, joten eiköhän tästä selvitä, kun vielä vähäsen malttaa olla kärsivällinen.
Toisaalta, vaikka tämä koirastressi on näyttänyt minulle huonointa versiota itsestäni, olen sen kautta päässyt myös kokemaan, kuinka konkreettisesti lenkki tai jooga auttaa mielialaan. Ehkä mikään muu ei tyhjennä päätä yhtä tehokkaasti kaikkien sellaisten asioiden pyörittelystä, mille ei mahda mitään. Treeniviikkojen suunnittelusta on edelleen tullut tosi hyvä mieli ja aikaansaava olo, ja yhdessä lenkkikaverini kanssa tehdyt suunnitelmat runDisney-maratonin tavoittelusta vuonna 2021 piristivät aivan valtavasti!
Kroppa
Päätin kuukauden puolenvälin paikkeilla lisätä jokaiseen viikkoon vielä yhden palautumispäivän nähdäkseni, auttaisiko se jalkapohjiani olemaan vähemmän kipeinä. Se oli erinomaisen hyvä päätös, koska jalat ovat jaksaneet menoa nyt paljon paremmin ja muutenkin tuntuu, että jokaisen treenin pystyy tekemään paremmalla teholla. Minulla ei siis varsinaisesti ollut mitään havaittavaa ylirasitusta täydempää viikkoakaan pitäessäni, mutta joskus sen huomaa vasta muutoksen tehtyään, kuinka paljon paremmin olikin varaa mennä. Nyt jokaisella viikolla on siis vähintään kaksi palautumispäivää sekä yhtenä päivänä jooga, jota ei myöskään lasketa ihan täydeksi hikitreeniksi.
Olen jo melko pitkään tiennyt, että vasen lonkkani on yliliikkuva ja voi pahimmassa tapauksessa muljahtaa pois paikaltaankin (onneksi tämä on tapahtunut vain kerran), mutta nyt pidän todella mielessä, että en ilmeisesti saa venytellä lonkkien seutua kovin paljoa. Pääsi käymään kahdesti – kerran oman venyttelysession ja kerran BodyBalancen jälkeen – niin, että lonkka löystyi venyttelyllä liikaa eikä meinannut pysyä kunnolla alla lenkillä. Tämä oli onneksi lyhytaikaista eikä siitä varmasti tule mitään jatkuvaa vaivaa, kunhan muistutan itselleni koko ajan, etten ole normaali, lonkkajumeista kärsivä ihminen, joille kehonhuoltotuntien, BodyBalancen ja vastaavien konseptien perinpohjaiset lonkanavausliikkeet on suunnattu.
Bloggausfiilikset
Postausten määrää laskiessa näkee, että tahti hidastui vähäsen helmikuussa luullakseni edellä mainitsemastani syystä, mutta kokonaisuudessaan motivaatio ja energia postausten ideointiin sekä toteuttamiseen on pysynyt edelleen yllättävän korkeana. Tämä projekti ei edelleenkään tunnu pakkopullalta. Aika moni helmikuun postaus syntyi ilman mitään etukäteissuunnittelua, ihan itsekseen, kun päivän lenkillä tuli joku ajatus mieleen. Uskaltauduin myös kokeilemaan ihan älyvapaata hupipostausta, kun lähetin Disney-prinsessat puolimaratonille ja tämä kirjoitus kiipesikin jossain vaivaisessa kolmessa päivässä blogini kaikkien aikojen (mikä on tosi pitkä aika, tiedän) suosituimmaksi postaukseksi!
Jatkuu!
Lisätään tänne uutena vielä taaksekatselun jälkeen osio siitä, miten aion jatkaa eteenpäin tässä kuussa tajuamieni asioiden pohjalta. Ensinnäkin tulevien treeniviikkojen sisältö nyt, kun puolimaraton-ohjelma tuo viikkoon yleensä kolme lenkkiä, kolmen viikon välein kaksi. Tavalliseen viikkoon tulee mahtumaan nuo kolme lenkkiä, jooga tai joku muu kevyt ja palauttava harjoitus, kaksi vapaapäivää sekä yksi päivä BodyPumpille, BodyCombatille tai jollekin vastaavalle, millä saa pidettyä lihaskuntoharjoittelunkin mukana.
Silloin kun viikolla on vain kaksi lenkkiä, otan koko viikon palautumisen kannalta ja ohjelmassa on lenkkien lisäksi vain joogaa ja vapaapäivät. Vapaapäivinä en tule koskaan tekemään mitään kävelyä, venyttelyä tai kehonhuoltoa raskaampaa, mutta pitkät kävelylenkit ulkoilmassa tulevat olemaan piristävä lisä viikkorutiiniin! Samalla voi pitää silmällä juoksureittien kuntoa... On kyllä jännittävää nähdä, millaista edistystä voi saada aikaan juoksukunnossaan kahdentoista viikon aikana – se ei oikeastaan tunnu enää kovin pitkältä ajalta nyt, kun on päästy kevääseen, mutta toivottavasti se riittää!
Aion huvittavasta asenneongelmastani huolimatta jatkaa ruuan laittamista itse ja välttää ravintoarvoiltaan hämmentävästi mitoitettuja valmisruokia. Seurailen mielenkiinnolla, pysyykö viime aikoina löytämäni helppo ja järkevä suhde herkutteluun edelleen yllä.
Millaisin mielin muut ovat lähdössä kevääseen? Ilmiantakaahan itsenne, jos olette osallistumassa HCR:lle tai vaikka ihan mille tahansa muulle juoksulle samana päivänä!
Lenkit ja muu liikunta
Lenkkeilin helmikuun ajan 1-3 kertaa viikossa 4-6 kilometrin mittaisia matkoja. Kilometrien määrä siis väheni hiukan tammikuusta, mutta kokeilin vähän uusia jänniä juttuja, kuten progressiivista lenkkiä (eli kasvattaen vauhtia vähäsen joka kilometrillä) ja sykkeen pitämistä sykealueilla 2-3. Sain myös selvitettyä maksimisykkeeni noin 204:n hujakoille ja nautin kummallisen paljon äärirajoilla spurttailusta. Sykemittari on ollut periaatteessa kyllä hyödyllinen kapistus, mutta myös aiheuttanut hiukan hämmennystä näyttämällä lyhyempiä matkalukemia ja hitaampia vauhteja kuin juoksumaton tai Runkeeper-sovelluksen vastaavat luvut, ja ilmoittamalla kevyentuntuisillakin lenkeillä 170-180 -tason sykelukemia. Tässä on nyt pienellä noviisilenkkeilijällä pohdinta meneillään, että olisiko pidemmän päälle järkevää pitää katse sykemittarissa, juosta vieläkin hitaammin ja vaikka kävellä vähän väliä, vai jatkanko juoksemista ihan vain omien olotilojen ja palautumiskyvyn perusteella. Sykkeet ja sykealueet ovat tietysti yksilöllinenkin asia, sen tiedän. Juoksukaupan treeniohjelma puolimaratonille ehti juuri ja juuri alkaa helmikuun puolella – tänä viikonloppuna piti olla viikon ja koko ohjelman toinen lenkkitreeni, mutta pikkuflunssa päätti toisin...
Tutut suosikkini power-jooga, BodyPump ja BodyCombat on pidetty mukana ja lisäksi kävin kahteenkin kertaan testaamassa BodyBalancea, kun power-joogaa ei ole ollut joka viikko arki-iltaisin ohjelmassa. Selvittelin hiukan mielipiteitäni tästä lajista ja kirjoittelen siihen liittyen pian.
Syöminen
Helmikuussa tapahtui sellainen harvinainen asia, että tein itse ruokaa – jopa useamman kerran! Tässä kohtaa täytyy kertoa teille, että keittiössä puuhailu on yksi minua maailman vähiten kiinnostavista asioista ja ravitsemukseni on peräisin hyvin pitkälti ruokaloista, salaattitiskeiltä ja pakastimesta. Alkoi kuitenkin sen verran häiritä mikroruokien ällistyttävät suola-, rasva- ja sokerimäärät, että kun siskoni vinkkasi minulle helpon ja terveellisen Paremmille tavoille -kirjan, huomasin ihmeekseni tarttuvani haasteeseen. Täytyy sanoa, että pidän edelleen ruuanlaittoa aivan suhteettoman rasittavana puuhana siihen nähden, kuinka arkinen ja monille ihmisille itsestäänselvä asia on kyseessä, mutta olen ehtinyt todeta osan noista resepteistä paitsi suhteellisen nopeiksi valmistaa, myös niin ravintorikkaiksi, että ne pitävät jopa kroonisen iltanapostelijan tyytyväisenä päivällisen ja nukkumaanmenon välisen ajan. Täytyy kirjoittaa lisää näistä ahaa-elämyksistä. En kuitenkaan lupaa kuvia luomuksista, koska olen vielä naurettavan paljon huonompi ottamaan ruuista kuvia kuin innostumaan niiden aikaansaamisesta.
Järkevän ruokavalion noudattamisen suhteen on ollut muutama löysempi päivä, mutta nämä ovat yleensä olleet suunniteltuja – tiesin esimerkiksi etukäteen, että Oscar-gaalaa katsellessa tulee mässättyä ja ehkä ensimmäistä kertaa ruokavalioremontin aikana tuo asia ei aiheuttanut minulle minkäänlaista päänvaivaa ennen tai jälkeen. Usko arkirutiineihin palaamiseen syömisenkin osalta alkaa olla niin vahva ja mielihalut ovat käyneet niin harvinaisiksi, että pystyy herkuttelemaan entistä paremmalla omallatunnolla silloin tällöin. Lupasin itselleni pitää erityisen hyvää huolta riittävästä proteiinin saannista ja tässä olen mielestäni onnistunut, mutta kuinka vaikeaa voikaan olla muistaa syödä yksi tuore hedelmä päivässä?!
Mieliala
Vuoden alusta lähtenyt, lähes yli-inhimillisen tuntuinen virkeys pääsi hiukan notkahtamaan, mutta siihen on olemassa uskoakseni täysin treenien rasitustasosta riippumaton syy. Koko helmikuu vierähti nimittäin koiran terveydentilaa huolehtiessa, eikä oikeastaan vieläkään ole löytynyt syytä siihen, miksi Mimiltä lähti yhtäkkiä ruokahalu ja punasoluarvot laskivat. Kuukauden aikana otettiin monet verikokeet ja odoteltiin niiden tulokset, suostuteltiin normaalisti tyypillisen ahnetta koiraa syömään edes henkensä pitimiksi ja yritettiin hidastaa sen jatkuvaa laihtumista.
Tällainen pitkäaikainen tilanne pääsi vaikuttamaan jopa kaltaiseeni stressi-immuuniin; pinna on ollut monesti aivan turhan kireällä ja kun henkinen kapasiteetti ei käy aivan täydellä teholla, se näkyy aina ensimmäiseksi sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka on tuntunut aina lähtökohtaisesti hyvältä päästä vähän pois kotoa näkemään ihmisiä, niin isompiin porukoihin on väsähtänyt helposti ja kiinnostus johonkin keskusteluun on saattanut lopahtaa aivan kesken kaiken – minkä tiedän olevan todella törkeää keskustelukumppania kohtaan! Energiaa bloggaamiseenkin on ollut aavistuksen verran vähemmän, vaikkei tätä nyt ole sentään onneksi ihan heitteille jätetty. Näkee kuitenkin tätä koontia kirjoittaessa, että muutama blogipostauksen aihe on jäänyt roikkumaan viime kuulta. No, onneksi Mimi on lääkityksen ansiosta taas enemmän oma itsensä ja ruokakin maistuu, joten eiköhän tästä selvitä, kun vielä vähäsen malttaa olla kärsivällinen.
Toisaalta, vaikka tämä koirastressi on näyttänyt minulle huonointa versiota itsestäni, olen sen kautta päässyt myös kokemaan, kuinka konkreettisesti lenkki tai jooga auttaa mielialaan. Ehkä mikään muu ei tyhjennä päätä yhtä tehokkaasti kaikkien sellaisten asioiden pyörittelystä, mille ei mahda mitään. Treeniviikkojen suunnittelusta on edelleen tullut tosi hyvä mieli ja aikaansaava olo, ja yhdessä lenkkikaverini kanssa tehdyt suunnitelmat runDisney-maratonin tavoittelusta vuonna 2021 piristivät aivan valtavasti!
Kroppa
Päätin kuukauden puolenvälin paikkeilla lisätä jokaiseen viikkoon vielä yhden palautumispäivän nähdäkseni, auttaisiko se jalkapohjiani olemaan vähemmän kipeinä. Se oli erinomaisen hyvä päätös, koska jalat ovat jaksaneet menoa nyt paljon paremmin ja muutenkin tuntuu, että jokaisen treenin pystyy tekemään paremmalla teholla. Minulla ei siis varsinaisesti ollut mitään havaittavaa ylirasitusta täydempää viikkoakaan pitäessäni, mutta joskus sen huomaa vasta muutoksen tehtyään, kuinka paljon paremmin olikin varaa mennä. Nyt jokaisella viikolla on siis vähintään kaksi palautumispäivää sekä yhtenä päivänä jooga, jota ei myöskään lasketa ihan täydeksi hikitreeniksi.
Olen jo melko pitkään tiennyt, että vasen lonkkani on yliliikkuva ja voi pahimmassa tapauksessa muljahtaa pois paikaltaankin (onneksi tämä on tapahtunut vain kerran), mutta nyt pidän todella mielessä, että en ilmeisesti saa venytellä lonkkien seutua kovin paljoa. Pääsi käymään kahdesti – kerran oman venyttelysession ja kerran BodyBalancen jälkeen – niin, että lonkka löystyi venyttelyllä liikaa eikä meinannut pysyä kunnolla alla lenkillä. Tämä oli onneksi lyhytaikaista eikä siitä varmasti tule mitään jatkuvaa vaivaa, kunhan muistutan itselleni koko ajan, etten ole normaali, lonkkajumeista kärsivä ihminen, joille kehonhuoltotuntien, BodyBalancen ja vastaavien konseptien perinpohjaiset lonkanavausliikkeet on suunnattu.
Bloggausfiilikset
Postausten määrää laskiessa näkee, että tahti hidastui vähäsen helmikuussa luullakseni edellä mainitsemastani syystä, mutta kokonaisuudessaan motivaatio ja energia postausten ideointiin sekä toteuttamiseen on pysynyt edelleen yllättävän korkeana. Tämä projekti ei edelleenkään tunnu pakkopullalta. Aika moni helmikuun postaus syntyi ilman mitään etukäteissuunnittelua, ihan itsekseen, kun päivän lenkillä tuli joku ajatus mieleen. Uskaltauduin myös kokeilemaan ihan älyvapaata hupipostausta, kun lähetin Disney-prinsessat puolimaratonille ja tämä kirjoitus kiipesikin jossain vaivaisessa kolmessa päivässä blogini kaikkien aikojen (mikä on tosi pitkä aika, tiedän) suosituimmaksi postaukseksi!
Jatkuu!
Lisätään tänne uutena vielä taaksekatselun jälkeen osio siitä, miten aion jatkaa eteenpäin tässä kuussa tajuamieni asioiden pohjalta. Ensinnäkin tulevien treeniviikkojen sisältö nyt, kun puolimaraton-ohjelma tuo viikkoon yleensä kolme lenkkiä, kolmen viikon välein kaksi. Tavalliseen viikkoon tulee mahtumaan nuo kolme lenkkiä, jooga tai joku muu kevyt ja palauttava harjoitus, kaksi vapaapäivää sekä yksi päivä BodyPumpille, BodyCombatille tai jollekin vastaavalle, millä saa pidettyä lihaskuntoharjoittelunkin mukana.
Silloin kun viikolla on vain kaksi lenkkiä, otan koko viikon palautumisen kannalta ja ohjelmassa on lenkkien lisäksi vain joogaa ja vapaapäivät. Vapaapäivinä en tule koskaan tekemään mitään kävelyä, venyttelyä tai kehonhuoltoa raskaampaa, mutta pitkät kävelylenkit ulkoilmassa tulevat olemaan piristävä lisä viikkorutiiniin! Samalla voi pitää silmällä juoksureittien kuntoa... On kyllä jännittävää nähdä, millaista edistystä voi saada aikaan juoksukunnossaan kahdentoista viikon aikana – se ei oikeastaan tunnu enää kovin pitkältä ajalta nyt, kun on päästy kevääseen, mutta toivottavasti se riittää!
Aion huvittavasta asenneongelmastani huolimatta jatkaa ruuan laittamista itse ja välttää ravintoarvoiltaan hämmentävästi mitoitettuja valmisruokia. Seurailen mielenkiinnolla, pysyykö viime aikoina löytämäni helppo ja järkevä suhde herkutteluun edelleen yllä.
Millaisin mielin muut ovat lähdössä kevääseen? Ilmiantakaahan itsenne, jos olette osallistumassa HCR:lle tai vaikka ihan mille tahansa muulle juoksulle samana päivänä!
Kommentit
Lähetä kommentti