Top 10 stereotyyppistä juoksijajuttua, joita en tee

Juoksijoilla on omituisia tapoja ja he näkevät joskus vaivaa kummallisten asioiden eteen. Jokaisella harrastuksella on ryhmäidentiteettinsä, joka voi näyttäytyä mm. yhtenäisinä tavoitteina, yhteisinä tuskan aiheina ja yleisesti harjoitettuina tapoina. Itsekin tunnistan itsessäni näitä vähän huvittaviakin juoksuharrastajan piirteitä (niistä lisää yllä olevien linkkien takana), mutta tällä kertaa tein listan asioista, joita löytyy usein "näin tunnistat juoksuharrastajan" -tyyppisiltä listoilta ja juoksijoiden yhteisistä medioista, mutta jotka eivät nyt satu koskemaan itseäni. 

10. En tavoittele kuuluisimpia maratoneja 

Monen juoksijan bucket listillä on kuusi aivan tiettyä, kansainvälistä maratonia. Tähän "World Majors" -valiojoukkoon kuuluvat Tokion, Bostonin, Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin maratonit. Itse en kuitenkaan tähtää näille kuuluisille matkoille, kenties Lontoota lukuun ottamatta. Ainakin Bostoniin päästäkseen pitää olla aika kovan tason maratoonari jo ennen lähtöviivalle asettumista, ja itse en ole ihan niin tavoitteellinen tämän harrastuksen suhteen. Oma henkilökohtainen juoksutapahtumaunelmanihan olisi runDisney-juoksu Pariisin Disneylandissa tai ehkä jopa Floridan Walt Disney Worldissa asti. Maratonhaavelistaukseni voi lukea kokonaisuudessaan täältä

9. En joudu tuskailemaan urheilurintsikoiden kanssa

En ole koskaan kuluttanut rahaa hullun kalliisiin Shock Absorber -liiveihin tai vastaaviin, kun tavallinen medium-tuki melkein mitä tahansa mallia riittää aivan hyvin. En siis voi jakaa naiskanssajuoksijoiden näkemää vaivaa kunnollisten juoksuliivien löytämiseen, mikä on kyllä hyvin kätevää. 

8. En mene paniikkiin, jos Garmin Connect kaatuu

Jossain kohtaa koronakesää 2020 Garmin Connect hajosi kunnolla, en muista enää kuinka moneksi päiväksi. Silloin tuli erottua Facebookin kansainvälisestä Garmin-käyttäjien ryhmästä, koska en kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella ihmisten valittamista mokomasta asiasta. Jos Garmin Connect ei toimi, voi omasta mielestäni silti lähteä lenkille. 

7. En puhu kaikille koko ajan pelkästään juoksusta

Juoksijoista sanotaan, että he eivät muusta osaa puhuakaan kuin harrastuksestaan, oli toinen osapuoli sitten kiinnostunut tai ei. Minusta tämä on vähän harmillinen stereotypia ja kuuluu hyviin käytöstapoihin ottaa keskustelukumppaninsa huomioon. Niinpä pidän itselläni aika tarkkaa filtteriä siitä, kenelle ja kuinka paljon höpisen juoksukuulumisiani. Itse asiassa tärkeä syy tämän blogin perustamiseen oli se, että tällaisen kanavan kautta voin purkaa mitä ikinä juoksuharrastuksesta mieleen juolahtaakaan! Enkä tietysti kiellä sitä, etteikö juoksua harrastavien tuttujen kanssa tosiaankin syntyisi juttua tuntikausiksi ihan pelkästään juoksutapahtumista, lenkkareista ja pk-lenkeistä. 

6. En kärsi kireistä lonkankoukistajista

Sen perusteella mitä nyt olen ymmärtänyt juoksijoiden valituksista ja ammattilaisten varoitteluista, juoksijoiden vaivana ovat usein kireät lonkankoukistajat. Itselläni ei ole tästä juurikaan kokemusta, koska minulla on päinvastainen vaiva, nimittäin yliliikkuvat lonkat. En tiedä liittyykö se asiaan, mutta en oikeasti tiedä, miltä lonkankoukistajien jumi tuntuu. Enemmän pitä keskittyä siihen, ettei mene venyttelyissä liikaa ääriasentoon. 

5. En ole koskaan menettänyt varpaankynsiä

Tämä on ilmeisesti yleinenkin juttu juoksijoiden keskuudessa. Ehkä en ole vielä juossut tarpeeksi pitkiä lenkkejä tai tarpeeksi montaa kertaa viikossa, kun omat varpaankynnet ovat pysyneet kiinni. Yksi kynsi kylläkin joskus mustui joksikin aikaa. 

4. En skippaa venyttelyjä

Liikkuvuus oli ainoa osa-alue kammotuissa peruskoulun kuntotesteissä, missä olin millään tasolla "hyvä". Ehkä luontaisesti hyvän liikkuvuuden takia (viitaten mm. aiemmin mainittuihin löysiin lonkkiini) venyttelen ihan mielelläni. Se on oikeastaan mukavaa iltaisin telkkaria katsellessa. Siitä kuulee jatkuvasti eri mielipiteitä, onko venyttelystä oikeasti hyötyä, mutta minun nähdäkseni siitä ei ainakaan ole haittaa, kunhan venyttely ei satu ja yliliikkuvassa tapauksessa varoo ääriasentoja. 

3. En käytä Stravaa

Käytän melko ahkerasti Garmin Connectia, enkä mitenkään jaksa pitää lenkeistäni kirjaa vielä jossakin muualla. Strava on käsittääkseni yksi suosituimmista juoksuaiheisista sosiaalisista medioista, mutta itse en ole siihen koskenut. Sillä on myös ehkä hieman kyseenalainen maine ei-niin-tervehenkisen vertailun aiheuttajana: tuo toinen loggasi Stravaan pidemmän lenkin tai useammin kuin minä. Sellainen ei kiinnosta minua tässä juoksuharrastuksessa pätkääkään. 

2. En herää aamuisin kukonlaulun aikaan juoksemaan

Aamulenkkeilyn ihanuutta hehkutetaan aivan raivostuttavan paljon. Kummallisen usein kuulee myös täysin yksiselitteisiä suosituksia sen puolesta, kuinka lenkkeily kannattaa ehdottomasti aina hoitaa heti aamulla "pois tieltä". Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia, joten minun mielestäni on kummallista liputtaa noin lujaa yhden lenkkeilytavan puolesta. Minulle lenkki maistuu kaikista parhaiten iltapäivällä tai alkuillasta, kun saa kehonsa vihdoinkin liikkeelle pitkän työ- tai opiskelurupeaman jälkeen. Herätyskellon asettaminen lenkkiä varten kuulostaa painajaiselta ja olen tehnyt sitä ainoastaan pari kertaa silloin, kun treenasin hyvin helteisenä kesänä maratonille ja lenkit oli pakko saada tehtyä ennen kuin tuli sietämättömän kuuma. Se ei ollut yhtään kivaa ja tunsin itseni kamalan jäykäksi. Ei siis ole pakko lenkkeillä aamuisin suoraan sängystä, ellei halua!

1. En keräile juoksulenkkareita kohtuuttomasti

Juoksijoiden keräilemistä lenkkarimääristä kuulee joskus hurjia juttuja. Omasta varastostani löytyy tällä hetkellä neljät, joista yhdet ovat nastat talvikeleille ja toiset vedenpitävät märkiin olosuhteisiin. Ostan uusia lenkkareita silloin, kun vanhat ovat kuluneet käytössä sen verran, että niiden iskunvaimennus ei enää toimi entiseen malliin. Olen juossut vasta muutaman vuoden enkä kovin suuria kilometrimääriä, joten tätä ei ole vielä ehtinyt kovin montaa kertaa tapahtua. Haluan käyttää lenkkareitani niin, että säästän rahaa, ympäristöä ja kaappitilaa. 

Tällä hetkellä käytössä on nämä kahdet lenkkarit – lisäksi löytyy nastalenkkarit ja goretexit. Nike Air Zoom Pegasukset ovat kyllä jo sen verran vanhat, että ajattelin eläköidyttää ne kävelykäyttöön ja ostaa tilalle uudet.

Jakaako joku teistä ulkopuolisuuteni näistä juoksijoiden kommervenkeistä, tai tekeekö joku juuri näitä asioita? Mitä muita juoksijoihin liitettyjä stereotypioita tulee mieleen? Seuraavissa postauksissa mennään vihdoinkin Helsinki City Running Daylle!

Kommentit

  1. Jaan ulkopuolisuuden osittain. Olen kyllä menettänyt useamman varpaankynnen, mutta muilta osin tunnen pitkälti samoin. Käytin välillä Stravaa, mutta en kokenut saavani siitä mitään. Vain pari kaveriani oli siellä, ja koska tehtiin paljon juttuja yhdessä, heidän liikuntasuoritteensa eivät antaneet minulle uutta. Kolmannen Strava-seurattavani treenit näen myös Instagramista. Aamu-unisena en todellakaan herää liikkumaan ennen töitä, enkä myöskään treenaa tyhjällä vatsalla. Joskus olen itsekseni ihmetellyt, kun jotkut julkaisevat Facessa tai Instassa treenejään, että urheilevat joka päivä ja toisinaan useamman kerran päivässä -> onko heillä ei-juoksevia kavereita ja leffa- ja ruokaravintolailtoja vai pyöriikö koko elämä liikunnan ympärillä ja ehdoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, katselin joskus huvikseni miltä Garminin "advanced" maraton-treeniohjelma näyttää ja sielläpäs olikin välillä kaksikin lenkkiä päivässä. Totesin, että meitsistä ei sitten koskaan tule "advanced" maratoonaria, eikä tarvitsekaan. :D

      Poista
  2. Kaikki samat, tosin en tiedä, miten juoksijaksi voin edes itseäni kutsua, koska tein tämän vuoden ensimmäisen (lyhyen) lenkkini vasta eilen. Sitä ennen joskus viime kesänä. Olen siis hyvin kesäpainotteinen juoksija, enkä myöskään tähtää millekään maratonille (aivan utopistinen ajatus!) tai muullekaan vastaavalle. Harrastan siis juoksua hyvin epätavoitteellisesti ja vaihtelevasti (tai ehkä toisin sanoen laiskasti) :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti