Kahden viikon päästä kympille

Olen treenannut harjoitusohjelman mukaisesti maaliskuusta lähtien, tähtäimessäni Espoo Rantamaratonin kympin matka. Eilen hoidin vihdoin ilmoittautumisen tapahtumaan. UniSportilla työskentelyssä on sellainenkin etu, että työntekijöille jaetaan ilmaisia osallistumiskoodeja tähän tapahtumaan –tapahtumakeskuksena kun on Otahalli, jossa myös UniSport Otaniemi toimii – mutta ne tulevat tarjolle vasta muutamaa viikkoa ennen h-hetkeä. Nyt on kuitenkin virallisesti nimi listassa juoksemaan. 

Juoksutapahtuma on nyt todellisinta totta!

Nyt on juuri päättymässä viimeinen viikko raskaampaa treeniä ja erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovatkin sisältäneet koko treenikauden raskaimmat ja pisimmät lenkit. Nyt alkaa keventely, jotta kroppa on sitten iskussa kympin suoritukseen. En tiedä, onko kahden viikon kevennysjakso hiukan ylimitoitettua pelkälle kympin matkalle, mutta olenkin tehnyt nyt täsmälleen samaa treeniohjelmaa, jolla treenasin viime vuonna puolimaratonille. Hyvin sekin on tuntunut toimivan, kun nykyään pystyy lenkeillä pitämään aiempaa selvästi vähemmän kävelypausseja ja silti sykkeet pysyvät treeneille määrätyissä rajoissa. 

Koko treenikauden kovin harjoitus oli kaksi viikkoa sitten, seitsemän kilsan vetoa 7:15/km. Viime vuonna tuollainen vauhti tuntui tuskalliselta, mutta tällä kertaa hölkältä. Kuinka hämmentävää!

Olen maininnut täällä blogissa muutamaan kertaan siitä, että viimevuotinen puolimaratonini Tampereella päättyi keskeyttämiseen 14. ja 15. kilometrin välillä, ja että tämänvuotisen kympin on tarkoitus toimia itseluottamuksen palauttajana. En voi väittää, etteikö viimevuotinen kokemus olisi jättänyt jälkeensä hienoista kisajännitystä. Olen kuitenkin valinnut päätavoitteeksi kympin matkan siinä tarkoituksessa, että periaatteessa tiedän kyllä kykeneväni siihen matkaan, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Selvittyäni hengissä viimevuotisen Haaga Runin helteistä minkä tahansa muun kympin täytyy tuntua kevyemmältä. Lisäksi pyrin muistuttamaan itselleni, että kesän harjoituslenkit ovat osoittaneet ihan konkreettista juoksukunnon parantumista, kun olen päässyt kirmailemaan välillä aika kevyenkin tuntuisesti ja erityisesti kympin matkalle oleellisella vauhtikestävyyden sykealueella on ollut merkittävästi helpompaa pysytellä. 

Mainittu vetotreeni oli ainoa, jonka uskaltauduin tekemään ihan oikealla juoksuradalla. Vedot on hyvä tehdä ihan tasaisella alustalla, mutta aiemmin olen suunnannut vähän epävirallisemmalle liikuntapuiston hiekkaradalle. Täällä Otaniemen urheilukentällä oli onneksi vain muutama nuorisoryhmä treenaamassa, joten en tuntenut olevani pelottavien huippujuoksijoiden silmien alla.

Myös strategiani Espoon Rantakympille tulee perustumaan tällä kertaa sykelukemiin. Haluan välttää Haaga Runin kokemuksen, jolloin sykkeeni pomppi jatkuvasti maksimitehoille, oma pumppuni pääsee pahimmillaan yli kahteensataan. Varmasti mainittu helle vaikutti silloin sykkeen nousuihin, mutta haluan joka tapauksessa pysytellä tällä juoksulla hyvän matkan päässä maksimeista. Niinpä laitan kelloni hälyttämään sopivaa vauhtikestävyysaluetta sen sijaan, että yrittäisin pysyä jossakin tietyssä vauhdissa. Tulee olemaan ihan mielenkiintoista nähdä, mihin kympin aikaan yllän pelkästään sykettä seuraamalla. Pyrin pysymään koko juoksun yli aerobisen kynnyksen, mutta alle anaerobisen kynnyksen, jotten pääse hyytymään. 

Kevennysjakso osuu sikäli sopivasti, että ensi viikolla alkaa myös uusi lukukausi yliopistolla. Ainakin nyt ensimmäinen periodi sattuu sisältämään aika paljon luentoja, joilla on oltava paikalla sen lisäksi, että olen edelleen osa-aikaisessa asiakaspalvelutyössä UniSportilla, joten ei haittaa, että jäljellä olevat puolituntiset peruskuntolenkit on helppo mahduttaa melkein päivään kuin päivään. Kuntosalilla tulen tekemään korkeintaan kevyttä yläkehon treeniä, koska se tekee niin hyvää istumisen vastapainona, mutta jalat saavat olla rauhassa kympille asti. 

Juoksukunnon lisäksi kulunut treenikausi on kasvattanut sietokykyä kaikenlaisille lenkkeilysäille. Ei ole ollut yksi kerta, kun vettä on alkanut sataa kuin saavista juuri lenkin aikana. Nekin lenkit tuli tehtyä loppuun, kun juostessa ei helposti palele!

Menossa on myös mukana edelleen The Conqueror -virtuaalihaastesarja, jossa olen parhaillaan selvinnyt Aragornin matkassa Pelennorin kenttien taistelusta ja marssin kohti Mordorin portteja. Tämä kympille keventely saattaa olla ainoa hetki, jolloin virtuaalihaasteesta melkein on haittaa. Tekisi niin kauheasti mieli vedellä viimeiset viitisenkymmentä haastekilometriä äkkiä kokoon, mutta jalkojen pitää saada levätä. Hitaamminkin ehtii perille, siihen pitää nyt lujasti uskoa. 

Olen nyt kertonut paljon vähemmän juoksutreeneistäni kuin mitä olen joskus aikaisemmin kirjoitellut juoksutapahtumaan tähdätessäni. Helsinki City Marathonin ja viimevuotisen Tampere Puolimaratonin lähestyessä tein treenipostauksia kahden tai kolmen viikon välein hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kun tämän vuoden treenikausi kohta loppuu, on pikkuhiljaa mietinnässä, miten toteutan ensi vuoden juoksukertomukset. Näistäkin otan ajatuksia vastaan. Ainakin Espoon kisarapsaa on kuitenkin lähiaikoina luvassa juoksuun liittyen. Nähdään siis viimeistään silloin!