Osuipas tänään jännittävä päivä: tasan sadan päivän päässä edessäpäin on Helsinki City Run, ja tasan vuoden päässä takanapäin on ensimmäinen viiden kilometrin juoksuni. Päivä siis suorastaan vaatii blogipostausta, joten lähden tästä muistelemaan, mitä tuo ensimmäisen kuntotavoitteeni saavuttaminen minulle merkitsi ja mietin, mitä onnistuin tekemään oikein, kun juoksukengät ovat pysyneet jalassa koko kuluneen vuoden ajan.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin saatoin mahdollisesti juosta vitosen jo pari vuotta sitten, kun juoksentelin yhden kesän pitkin mökkitietä. Vuoden takainen saavutus on kuitenkin luotettavammin mitattu ja selkeämmin muistissa, joten se saa luvan toimia ensimmäisenä Virallisena Vitosenani. Siinä oli myös muutama oleellinen ero verrattuna aiempiin juoksenteluihini: ensinnäkin, tuon vitosen saavuttaessani olin onnistunut pitämään yllä juoksuintoa kauemmin aikaa yhtäjaksoisesti kuin koskaan ennen, jopa ylitse niiden parin turhauttavan kuukauden, jolloin en voinut juosta ollenkaan kipeän nilkan takia (ja kaipuu takaisin lenkeille oli aivan järkyttävä – en ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta harmistusta siitä, etten päässyt hikoilemaan!); toisekseen, vaikka sen matkan juostuani suorastaan uiskentelin omassa hiessäni eikä paukkuja olisi varmaan riittänyt enää yhdellekään lisäkilometrille, niin siitä lähti ensimmäistä kertaa ikinä muotoutumaan ajatus, että minun voisi olla hyvinkin mahdollista tavoitella joskus pidempääkin matkaa. Olin kyllä nauttinut juoksemisesta aiempinakin lenkkeilykesinä, mutta kymmeneen kilometriin, saati sitten pidemmälle, tähtääminen ei käväissytkään silloin mielessä. Hyvin pian tuon helmikuisen vitosen jälkeen kävi kuitenkin niin, että kännykästäni löytyi Zen Labsin C25K:n tilalta 10K-treenisovellus ja sen avulla juokseminen sitten jatkui.
Olen kirjoitellut tänne blogiin jo oman vinkkilistani muodossa siitä, mitä olen tähän mennessä ehtinyt oppia juoksemisesta, ja vähän syvempiä ajatuksia siitä, mikä juoksemisessa vetää puoleensa. Tänään olen miettinyt sitä, miksi onnistuin tempautumaan mukaan tähän harrastukseen ja sen myötä elämäntapamuutokseen juuri nyt, kun aiemmat yritykseni aktiivisemman elämän aloittamiseksi kuivuivat kasaan muutaman kuukauden jälkeen. Kuinka onnistuin aivopesemään itseni yltämään ensin viiden kilometrin tavoitteeseen pitkäksi venyneestä nilkkakivusta huolimatta, ja sitten nostamaan riman vielä korkeammalle?
Mielestäni ensimmäinen oleellinen tekijä onnistumisessani oli se, että hankin käyttööni heti alusta asti selkeän treeniohjelman, joka lähti liikkeelle tarpeeksi matalalta tasolta. Olenkin jo blogannut ylempänä mainitun Couch to 5K -treenisovelluksen hyödyistä ja vaikka juokseminen ei ollutkaan minulle ihan upouusi asia sen kanssa aloittaessani, ei ollut silti varmasti yhtään huono aloittaa niin maltillisesti minuutin mittaisilla hölkkäpätkillä. Ainakaan ei tarvinnut pelätä juoksukamoja pakatessaan, että selviänköhän tämän päivän treenistä. Pelkästään se, että sain itseni käymään juoksumatolla kolmesti viikossa, juoksin sitten kuinka löysästi tahansa, oli aluksi saavutus. Yllättävän nopeasti siitä tuli kivaakin.
Mistä pääsemmekin seuraavaan kohtaan. Samaan aikaan, kun aloitin tämän viiden kilsan projektin, liityin jäseneksi Fitness24Seven -kuntosalille. Valintaperusteina olivat alun perin halpa hinta, viiden minuutin kävelymatka kotoa ja power-jooga ryhmäliikuntavalikoimassa, mutta sain pian huomata, että Tampereen keskustan salilla oli myös muihin joskus käymiini kuntosaleihin verrattuna aivan omanlaisensa, mutkaton tunnelma. Kävijäkunta on hyvin monipuolista muun muassa kuntotasoltaan, ja kaikki näyttäisivät tulevan salille yksinomaan asian itsensä vuoksi eli liikkumaan; tämä ilmapiiri tulee vastaan jo kuntosalin oven avatessa, sillä hetkellä, jolloin jätät kaikki muut arkiset ajatukset oven taakse ja keskityt sen päivän treeniin. Kuntosalille on siis koko tämän ajan ollut helppoa tulla, sekä kirjaimellisesti lyhyen välimatkan takia, että siksi, koska siellä on mukavaa.
Vielä yksi asia, jonka onnistuin tekemään oikein päättäessäni silloin marraskuussa vähän päälle kaksi vuotta sitten laittaa laiskan elämäni ojennukseen, oli se, etten lähtenyt heti aluksi muuttamaan liikaa asioita ja vaatimaan itseltäni kaikkea kerralla. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului ainoastaan liittyminen kuntosalille, käyminen juoksumatolla kolmesti viikossa C25K-ohjelman mukaan, sekä power-joogatunti kerran viikossa. Sekä juoksemisen että joogan olin jo aiemmin kokeiltuani todennut sellaisiksi liikuntamuodoiksi, joista oikeasti pidin. Jatkoin tätä tuttuun ja turvalliseen pohjautuvaa rutiinia aika monta kuukautta, ennen kuin mieleeni alkoi ihan itsestään, pakottamatta, tulla ajatuksia treenauksen monipuolistamisesta ja uusien juttujen kokeilusta. En myöskään kehittänyt yhtään mitään kummempia säätöjä ruokavaliooni ennen kuin aloin haluta sitä ihan itse siksi, että huomasin syömiseni laadulla olevan suora vaikutus lenkkien sujumiseen. En ole vieläkään kokonaan kieltänyt itseltäni yhtään minkään asian syömistä sillä perusteella, että haluan laihtua.
Tämän päivän tekstiin tuli muutamia jo aiemmin täällä blogissa mainitsemiani asioita, mutta toivottavasti jotain uuttakin liittyen tarinaan, jonka haluan kertoa: kuinka ihan tavallisesta ihmisestä ja liikunnan vieroksujasta tulee puolimaratoonari. Kalastelin jo vähän kommentteja edellisessä postauksessani ja tänään muistuttaisin, että teen jälleen Top 10 -postauksen tämän kuun 10. päivänä ja otan ehdotuksia vastaan siitä, millaisen listan teen...
Oikein hyviä lenkkejä kaikille, varsinkin meille, jotka kohtaamme jo sadan päivän päästä HCRD:ssä, ja pitäkää mukavia lukuhetkiä täällä blogissani!
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin saatoin mahdollisesti juosta vitosen jo pari vuotta sitten, kun juoksentelin yhden kesän pitkin mökkitietä. Vuoden takainen saavutus on kuitenkin luotettavammin mitattu ja selkeämmin muistissa, joten se saa luvan toimia ensimmäisenä Virallisena Vitosenani. Siinä oli myös muutama oleellinen ero verrattuna aiempiin juoksenteluihini: ensinnäkin, tuon vitosen saavuttaessani olin onnistunut pitämään yllä juoksuintoa kauemmin aikaa yhtäjaksoisesti kuin koskaan ennen, jopa ylitse niiden parin turhauttavan kuukauden, jolloin en voinut juosta ollenkaan kipeän nilkan takia (ja kaipuu takaisin lenkeille oli aivan järkyttävä – en ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta harmistusta siitä, etten päässyt hikoilemaan!); toisekseen, vaikka sen matkan juostuani suorastaan uiskentelin omassa hiessäni eikä paukkuja olisi varmaan riittänyt enää yhdellekään lisäkilometrille, niin siitä lähti ensimmäistä kertaa ikinä muotoutumaan ajatus, että minun voisi olla hyvinkin mahdollista tavoitella joskus pidempääkin matkaa. Olin kyllä nauttinut juoksemisesta aiempinakin lenkkeilykesinä, mutta kymmeneen kilometriin, saati sitten pidemmälle, tähtääminen ei käväissytkään silloin mielessä. Hyvin pian tuon helmikuisen vitosen jälkeen kävi kuitenkin niin, että kännykästäni löytyi Zen Labsin C25K:n tilalta 10K-treenisovellus ja sen avulla juokseminen sitten jatkui.
Olen kirjoitellut tänne blogiin jo oman vinkkilistani muodossa siitä, mitä olen tähän mennessä ehtinyt oppia juoksemisesta, ja vähän syvempiä ajatuksia siitä, mikä juoksemisessa vetää puoleensa. Tänään olen miettinyt sitä, miksi onnistuin tempautumaan mukaan tähän harrastukseen ja sen myötä elämäntapamuutokseen juuri nyt, kun aiemmat yritykseni aktiivisemman elämän aloittamiseksi kuivuivat kasaan muutaman kuukauden jälkeen. Kuinka onnistuin aivopesemään itseni yltämään ensin viiden kilometrin tavoitteeseen pitkäksi venyneestä nilkkakivusta huolimatta, ja sitten nostamaan riman vielä korkeammalle?
Mielestäni ensimmäinen oleellinen tekijä onnistumisessani oli se, että hankin käyttööni heti alusta asti selkeän treeniohjelman, joka lähti liikkeelle tarpeeksi matalalta tasolta. Olenkin jo blogannut ylempänä mainitun Couch to 5K -treenisovelluksen hyödyistä ja vaikka juokseminen ei ollutkaan minulle ihan upouusi asia sen kanssa aloittaessani, ei ollut silti varmasti yhtään huono aloittaa niin maltillisesti minuutin mittaisilla hölkkäpätkillä. Ainakaan ei tarvinnut pelätä juoksukamoja pakatessaan, että selviänköhän tämän päivän treenistä. Pelkästään se, että sain itseni käymään juoksumatolla kolmesti viikossa, juoksin sitten kuinka löysästi tahansa, oli aluksi saavutus. Yllättävän nopeasti siitä tuli kivaakin.
Mistä pääsemmekin seuraavaan kohtaan. Samaan aikaan, kun aloitin tämän viiden kilsan projektin, liityin jäseneksi Fitness24Seven -kuntosalille. Valintaperusteina olivat alun perin halpa hinta, viiden minuutin kävelymatka kotoa ja power-jooga ryhmäliikuntavalikoimassa, mutta sain pian huomata, että Tampereen keskustan salilla oli myös muihin joskus käymiini kuntosaleihin verrattuna aivan omanlaisensa, mutkaton tunnelma. Kävijäkunta on hyvin monipuolista muun muassa kuntotasoltaan, ja kaikki näyttäisivät tulevan salille yksinomaan asian itsensä vuoksi eli liikkumaan; tämä ilmapiiri tulee vastaan jo kuntosalin oven avatessa, sillä hetkellä, jolloin jätät kaikki muut arkiset ajatukset oven taakse ja keskityt sen päivän treeniin. Kuntosalille on siis koko tämän ajan ollut helppoa tulla, sekä kirjaimellisesti lyhyen välimatkan takia, että siksi, koska siellä on mukavaa.
Vielä yksi asia, jonka onnistuin tekemään oikein päättäessäni silloin marraskuussa vähän päälle kaksi vuotta sitten laittaa laiskan elämäni ojennukseen, oli se, etten lähtenyt heti aluksi muuttamaan liikaa asioita ja vaatimaan itseltäni kaikkea kerralla. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului ainoastaan liittyminen kuntosalille, käyminen juoksumatolla kolmesti viikossa C25K-ohjelman mukaan, sekä power-joogatunti kerran viikossa. Sekä juoksemisen että joogan olin jo aiemmin kokeiltuani todennut sellaisiksi liikuntamuodoiksi, joista oikeasti pidin. Jatkoin tätä tuttuun ja turvalliseen pohjautuvaa rutiinia aika monta kuukautta, ennen kuin mieleeni alkoi ihan itsestään, pakottamatta, tulla ajatuksia treenauksen monipuolistamisesta ja uusien juttujen kokeilusta. En myöskään kehittänyt yhtään mitään kummempia säätöjä ruokavaliooni ennen kuin aloin haluta sitä ihan itse siksi, että huomasin syömiseni laadulla olevan suora vaikutus lenkkien sujumiseen. En ole vieläkään kokonaan kieltänyt itseltäni yhtään minkään asian syömistä sillä perusteella, että haluan laihtua.
Tämän päivän tekstiin tuli muutamia jo aiemmin täällä blogissa mainitsemiani asioita, mutta toivottavasti jotain uuttakin liittyen tarinaan, jonka haluan kertoa: kuinka ihan tavallisesta ihmisestä ja liikunnan vieroksujasta tulee puolimaratoonari. Kalastelin jo vähän kommentteja edellisessä postauksessani ja tänään muistuttaisin, että teen jälleen Top 10 -postauksen tämän kuun 10. päivänä ja otan ehdotuksia vastaan siitä, millaisen listan teen...
Oikein hyviä lenkkejä kaikille, varsinkin meille, jotka kohtaamme jo sadan päivän päästä HCRD:ssä, ja pitäkää mukavia lukuhetkiä täällä blogissani!
Kiitos ihanan innostavasta blogistasi! :) Ilo lukea näitä vanhempiakin postauksia ja seurata harjoitteluasi. Todella ihailtavaa kehitystä!! Itselläni se vitosenkin juokseminen yhtäjaksoisesti on vielä tavoitteissa, mutta tämä tarjoaa mahtavaa tsemppiä ja upean esimerkin siitä, miten kehitys on todella mahdollista. :)
VastaaPoistaKiitoksia itsellesi innostavista kommenteistasi; bloggausmotivaatiota piristää merkittävästi, kun tietää, että joku lukee ja saa jotain irtikin näistä raapusteluista! :) Vitosesta on hyvä lähteä, tsemppiä kovasti harjoituksiin!
Poista